Tämän kertaisen ROML:in kirjoitti Viikon Kovin Biisi-kilpailun taannoin voittanut R.O.S.E, 21-vuotias laulaja-lauluntekijä, pianisti sekä intohimoinen esiintyjä.
Tässä ensin muutama sana minusta artistina.
Olen siis englanninkielistä Dark poppia tekevä indie-artisti ja musiikissani voi kuulla myös Alt Popin ja Soft Rockin tuulahduksia. Musiikissani kaikuu synkkyys, tunnelmallisuus ja surumielisyys. Kappaleeni kumpuavat omista elämänkokemuksistani, mielenterveysongelmistani ja rakkaudestani metalliin. Lyriikoissani korostuvat herkkä melankolinen mielenmaisema ja kamppailu masennusta vastaan. Biisini ovat pianovetoisia balladeja inhimillisyydestä, elämän epätäydellisyydestä ja henkisistä kivuista sekä sen alla kytevästä uskosta parempaan huomiseen. Olen kärsinyt vakavasta masennuksesta vuosia ja haluan laulujeni kautta auttaa muitakin masennuksen kanssa taistelevia. Sanoitukseni ovat symbolisia, vahvoja ja samalla kertaa herkkiä ja vaikka ne ovat tummanpuhuvia, löytyy niistä aina pilkahdus valoa ja toivoa. Tavoitteena musiikissani on tehdä synkistä ajatuksista jotain kaunista ja jakaa se maailman kanssa!
Metallimusiikki on aina ollut minulle suuri inspiraation lähde ja se “happy place”, jonne mieleni musiikin avulla karkaa ja johon se kääriytyy synkkinä aikoina. Ehdoton suosikkiyhtyeeni on Brittiläinen metalcorebändi Architects. Ja oma kaikkien aikojen suosikkilevyni löytyy myös Architectsien tuotannosta. Valinta Record of My Life -albumiksi oli helppo ja se on ilman epäilyksen häivääkään:
Architects – For Those That Wish To Exist.
Architects alkaa olla metalcore genressä jo suuruus ja heiltä on ilmestynyt jopa 11 studioalbumia. For Those That Wish To Exist on bändin yhdeksäs pitkäsoitto.Bändi esiintyi Suomessa Metallican lämppärinä Stadionilla ja on tulossa Suomeen omalle keikalle 18.1.2026 (arvaa kuka on todellakin menossa). Bändin laulaja, Sam Carter, on huippulahjakas ja on uskomatonta miten hän käyttää ääntänsä ja pystyy siirtymään melodisesta laulamisesta angstiseen karjumiseen nanosekunnissa. Ja on upeaa kuulla Sam Carteria myös livenä ja kuulla kuinka puhtaasti hän laulaa biisi toisensa jälkeen ja antaa kaikkensa yleisölle. Koko bändi soittaa hienosti yhteen ja heitä on ilo kuunnella niin livenä kuin levyltäkin.
For Those That Wish To Exist levy on upea, sielua ravistava metalcore/nu metal-albumi, joka varasti sydämeni välittömästi ensikuuntelulla. Levyn biisit ovat tajunnan räjäyttäviä melodisia metallin makuisia tarinoita maailmamme hitaasta tuhosta ja ihmisen osallisuudesta siihen. Levy ei ole vain kasa hittibiisejä, vaan ne muodostavat kokonaisuuden, joka kertoo surullisen tarinan ihmisyyden ja planeettamme tulevaisuudesta. Kaikki For Those That Wish To Exist levyn kappaleet ovat intensiivisiä ja niistä heijastuu vahvasti ihmisen itsekkyys, rumuus ja se kuinka ihmiskunta tuhoaa kaunista maapalloamme seurauksista välittämättä. Albumi kertoo tarinoita toivottomuudesta ja masennuksesta, jotka resonoivat voimakkaasti omien tunteideni ja kokemusteni kanssa. Vaikka levystä hehkuu halvaannuttava tappiomieliala ja epätoivo on kietonut lonkeronsa tiukasti toivon ympärille, herättelee se silti kuulijaansa muuttamaan kurssiaan kohti parempaa, vielä ei ole liian myöhäistä.
For Those That Wish To Exist albumi on saanut minut itkemään, huutamaan, kiljumaan ja nauramaan ilkikurisesti useammin kuin jaksan laskea. Architects bändillä on erityinen paikka sydämessäni ja For Those That Wish To Exist- albumi tulee aina olemaan elämäni levy.
Ja tässä hieman mietteitä maailman menosta Architects: Dying is absolutely safe -biisiä siteeratakseni:
With the ravens here to stay
And the doves all flying away
Sedation feels so welcoming
In the subtle space, there’s an endless ocean
But the devils sing and it’s deafening
What a world we’re living in
Oh, we’re never listening
When the leaves fall in the spring
Kohti parempaa huomista!
Valoisin terveisin: R.O.S.E
