G.B.H. (Grievous Bodily Harm, jonka yhtye kylläkin kiistää, alunperin Charged G.B.H. ) oli Suomessa jotain kolmatta-neljättä kertaa, mutta itselle tämä oli eka kerta. Niin oli myös tuolla keikkapaikalla käynti. Siellä on kuitenkin ihan suht järkevä kaljan hinta verrattuna esim. Tulliklubiin ja Logomoon (puhumattakaan Punk ja Yäkistä!).
Kaksi neljästä äijästä on ollut mukana vuodesta 1978, basisti Ross Lomas vuodesta 1980. Rumpali on muutamaan otteeseen vaihtunut ja Scott Preecekin on ollut mukana jo vuodesta 1994. Tästä voi päätellä, että soitto oli aika tiukkaa ja menokin sen mukaista. Bändin viimeisin levy on vuodelta 2017 (uusi kuulemma tulee pian) ja vaikka tuo uudempi tuotanto on jäänyt hieman vähemmälle, niin sen mitä Momentumia olen kuullut, niin kuulosti enemmän tuonne 77-suuntaan menevältä kuin ennen. Liekö syynä sitten, että levy on tehty (kuten edellinen) Hellcat-yhtiölle, jonka johdossa on Bad Religion– ja Rancid-tyyppejä. No en tiedä. Tämä kuitenkin sopii itselle paremmin kuin esim. 1990-levy From Here To Reality, joka kuulosti liian heavylta itselle. Ne kaksi ekaa LP:tä ja singlet sitten taas tulivat hyvinkin tutuiksi ja tietty vanhat hitit kuultiin; Give Me Fire, City Baby Attacked By Rats, Sick Boy jne.
Lämppäri Rattus sitten taas ei ole iskenyt oikeastaan koskaan ja kun se on kokenut aikamoisen sukupolvenvaihdoksen (eturivin
soittajat eivät taatusti ole syntyneet silloin kun bändi on perustettu, tai sitten aika on ollut suopea), niin vielä vähemmän. Tämä on mielestäni myös jo useamman vuoden kuulostanut joltain heavylta, vaikka uudelleenkoottuna tehtiinkin PIENI suunnanmuutos. Ostin viimeksi vuoden 2005 Rattus-CD:n ja kerran tuli (melkein) loppuunkuunneltua.
Eipä se kyllä paljon haitannut. Onhan heilläkin faninsa ja paikalla oli paljon tuttuja kenen kanssa höpistä.
Kaiken lisäksi G.B.H. oli niin hyvä, että sen aikana ei häirinnyt enää mikään! Briteissä on muuten ollut joskus 70-luvulla toinenkin G.B.H.-niminen punkbändi. He tekivät vain yhden, alkuperäisenä hyvin harvinaisen singlen (koska ei olla varmoja julkaistiinko sitä edes!). Tässä tuo lyhenne tuli sanoista Great British Heroes. Eric Miller/Don’t Give A Damn löytyy Youtubesta ja on ihan ok keskitempoista ”punkkia”, mutta älkää erehtykö luulemaan näitä samoiksi bändeiksi!!! Tämän tällä hetkellä toimivan G.B.H.:n voisi kyllä nähdä uusiksikin.
-V. Vahtera
