Raatola Singersin (Mikko Teittinen ja Jukka Hakamaa) toinen voimahahmo Mikko on pitkän linjan muusikko, näyttelijä ja käsikirjoittaja. Raatola Singersin ohella Mikko vaikuttaa hard rockia soittavassa Karahkassa kitaristina. Musiikinkuuntelijana Mikko on kaikkiruokainen. Spotifyista hän kuuntelee sekaisin progea, heviä ja ysäridiskoa. Kuuntelua ei määritä niinkään genre, vaan biisin laatu.
Ensimmäinen ajatus yhden albumin valitsemisesta on se, ettei sellaista voi valita, koska huippulevyjä on lukemattomia. Kun asiaa pohtii hiukan pidempään alkaa itselle ne kaikkein merkityksellisimmät levyt nousta esiin. Valinta osui minun kohdallani erään kaikkien aikojen suosikkibändini Rushin ikoniseen Moving Picturesiin.
Rush oli mielestäni täydellinen rock-bändi, jonka biiseissä yhdistyvät hienot melodiat, iskevät riffit, vaihtelevat tahtilajit. Rushin kolmen hengen bändi kutoi kuulijan korvien eteen hämmästyttävän rikkaan äänimaailman, puhumattakaan varsinkin rumpali Neil Peartin ja basisti-laulaja Geddy Leen maagisesta soittotaidosta. Kitaristi Alex Lifeson on ehkä enemmän tavallinen kuolevainen verrattuna kahteen edellä mainittuun, mutta toisaalta hän hoiti tonttinsa erinomaisesti, ollen se tärkeä kolmas palanen, joka teki Rushista Rushin.
Rushin laajassa kataloogissa on useita huippulevyjä, mutta Moving Pictures on niistä mielestäni paras. Levyn kaikki biisit ovat huippuluokkaa. Levyn avaa Tom Sawyer, jonka synaintro saa yhä vieläkin ihon kananlihalle. Biisissä on paljon hienoa soitantaa ja mitä tiukinta yhteissoittoa. Peartin fillit suorastaan vaativat kuulijaa soittamaan ilmarumpuja ja niin moni tekikin Rushin keikoilla.
Toinen biisi Red Barchetta on rakkaudenosoitus urheiluautolle. Neil piti nopeista autoista ja se kuuluu myös biisin tekstissä. Jos laittaa biisiä kuunnellessa silmät kiinni, voi nähdä maiseman vilisevän ohi auton kiitäessä yksinäisellä tiellä.
Kolmas biisi on instrumentaalikappale YYZ. Kappale on saanut nimensä Toronton lentokentän koodista YYZ, joka morsekoodina muodostaa biisin avaavan riffin rytmiikan. Kappale koostuu toinen toistaan hienommista suorituksista kaikilla soittimilla yhdessä ja erikseen. Itse pääriffi on yksi ikonisimmista ikinä.
Limelight kertoo kiertue-elämästä. Itselleni tekstistä on jäänyt erityisesti mieleen kohta: ”..i can´t pretend that stranger is a long-awaited friend.” Peart rakasti soittamista, mutta ei pitänyt esillä olosta. Hänellä oli tapana lähteä heti keikan päätyttyä konserttipaikalta ja usein moottoripyörällä. Kappale on hieno, kitaravetoinen biisi, jossa on hieno teksti.
The Camera Eye on ehkä levyn monipuolisin biisi, sisältäen useita hienoja riffejä. Kappale oli pitkään poissa Rushin setistä, mutta otettiin jälleen mukaan vuoden 2010 Time Machine kiertueelle.
Witch Hunt alkaa synkähköllä tunnelmalla. Kitaran tullessa mukaan biisi lähtee kunnolla käyntiin. Musiikki maalaa synkkää kuvaa, joka alleviivaa tekstiä, joka käsittelee erilaisuuden pelkoa. Tekstistä itselleni on jäänyt mieleen kohta: ”Those who know what´s best for us. Must rise and save us from ourselves.”
Levyn päättää kappale Vital Signs. Kappaleesta nousevat esille erityisesti jo alussa esiintyvä synakuvio ja Peartin upea rumputyöskentely.
Olen saanut kokea Rushin kaikki kolme Suomen keikkaa. Näistä toisella Rush soitti koko Moving Pictures albumin läpi. Se oli erittäin hieno kokemus.
– Mikko Teittinen / Raatola Singers
