Tällä kertaa kirjoittajana kolumnissa toimii Aleksi Myllykoski, joka on tunnettu Signature Dark-levymerkistään ja myös soolona tuottamistaan ambient-levyistä sekä RinneRadion konevelhon vastuutehtävistään.
Matkalla
Fotonia ympäröi loputon avaruuden tyhjyys ja sen kaiken itseensä imevä pimeys. Tämä kontrasti määrittää valon luonteen. Fotoni jatkaa matkaansa kohti pohjoisen pallonpuoliskon kansakuntaa. vuosi 1998, yksi tämän vuosisadan lämpimimmistä.
Helmikuussa 16. päivä 1998 julkaistaan Panthalassa, Bill Laswellin rekonstruktio ja tulkinta Miles Davisin sähköisen aikakauden teoksista. In a silent way -levyn (vuodelta 1969) ollessa Davisin fuusio-kauden aloittanut julkaisu, on se myös levy, joka esittää kiehtovan idean ambient jazzista. Levyn teokset nousevat keskiöön Panthalassa -julkaisulla. Fotoni jatkaa matkaansa läpi pimeyden.
Nyt on kesäkuun päivä vuonna 1998 ja olen matkalla levykauppaan. En tiedä vielä mitä löydän. Tiedän vain että aikaa on ja että saan syventyä sen myötä itselleni tärkeään musiikin maailmaan ja uuden löytämiseen. Nostan katseeni taivasta kohti. Silmäkulmani havaitsee valon. Aurinko tervehtii.
Kaiken massiivisen pimeyden keskellä, avaruuden loputtomuudessa tähdet tuottavat valoa. Kun katsomme kohti taivasta, usein tähdet saavat meiltä suurimman huomion. Lopulta ympäröivä pimeys kuitenkin antaa sen kontrastin, joka mahdollistaa koko edeltävän aistimuksen. Viisaat sanovat, että ilman pimeyttä ei ole valoa. Musiikissa dynamiikalla, hiljaisen ja kovan äänen intensiteetillä on perustavan kaltainen rooli, niin emootion luomisessa kuin narraation osalta. Se on työkalu tekijälleen ja kuulijalle yksi elementti musiikillisen matkan mahdollistamisessa. Hiljaisuuden katkaisee aina ääni. Yhdenlainen kontrasti siinäkin havaittavissa. Ihmisen mielen tasapaino kaipaa eri tunteiden tervettä läsnäoloa. Surua ja iloa. Melankoliaa ja kepeyttä. Kontrasti löydettävissä sieltäkin siis.
Nyt on kesäkuun yö samana vuonna 1998. Kaupungin valot hohtavat keltaisina polttimon kaasupurkauksen ansiosta, harmaat varjot tanssivat seinillä ja ilmassa leijailee kuumuuden lämmittämä tuoksu. Se on sekoitus bensan katkuja kadulta, viemäristä lämmön nostattamaa ummehtunutta jotain ja läheisen ruokaravintolan keittiön menun tuoksut. Kadulla kuuluu jo rauhoittuneen liikenteen ääniä, suojatien valojen logiikan tuottamaa sattumanvaraiselta kuulostavaa piipitystä, ihmisten askellusta ja ilmoille pyrähteleviä puheen pätkiä. On kuuma.
Askeleeni rahisevat öisellä kadulla. Olen juuri kuunnellut Panthalassa- levyn. Kuuntelu on ollut puhutteleva kokemus. In a silent way osio levyllä on asteen tumma sävyinen, melankolinen ja rauhallinen. Levyllä on koettavissa monen tyyppisiä kiehtovia kontrasteja eri tyylien sulautuessa toisiinsa. Ambient, jazz, koneet, progressiiviset ja etniset elementit ovat sulassa sovussa keskenään. ”Voimakasta”, koen. Olen löytänyt ambientia ja jazzia kauniilla tavalla yhdistelevää progressiivista musiikkia levyllisen.
Jalkani ovat askeltaneet jo muutaman korttelin matkan, sekä kannatelleet mieleni pohdintoja. Tiedän että vuoden takainen RinneRadio and Wimme – File Under ‒ Finnish Ambient Techno Chant -levy esitteli itselleni jo idean ambient jazzista koneilla. Finnish Ambient Techno Chant oli toinen hyvin syvä kokemus itselleni tällä saralla, mutta kohdallani Panthalassa antoi sen tärkeän kolmannen askeleen matkallani ambient -musiikin maailmaan. Ensimmäinen askel otettiin jo 80 -luvulla satunnaisten vahinkojen muodossa. Shh so peaceful. Ihmisen korva poimii, sanotaan. Lämmin yö jatkuu rauhallisena ja tähdet näkyvät taivaankannella pieninä pilkkuina. Saavun kotiin.
Fotonin matka auringosta maa planeetalle kestää hieman päälle kahdeksan minuuttia. Aika saattaa kuulostaa lyhyeltä, mutta kaikki on suhteellista. Auringon sisällä fotoni törmäilee tietään ulos jopa satoja ellei satojatuhansia vuosia. Matka voi olla näin olle hyvinkin pitkä. Aika ja avaruus tapahtuu. Fotonilla ei ole kotia, mutta sen tarkoitus tiedetään. Aurinko on kirkas tänään.
Nyt on kesäkuun päivä vuonna 1998. Olen juuri saapunut levykaupan ovelle ja avaan sitä. Välähdys, ylitsevuotavan kirkas hetki josta aiheutuvan shokin myötä silmä sulkeutuu vääjäämättömään pimeyteen. Iiris hakee hetken sopeutuakseen fotonin tuomaan informaatioon. Aivan hetki taakse päin ajassa ja olin havainnut jo tämän auringon kirkkauden. Fotonin matka on nyt päätöksessään, mutta omani on vasta alussa. Äänet ja musiikki arjessa. Tummasävyinen melankolia läsnä aivojen kemiassa. Kaiken uuden kuulemisen viettelevä voima. Pohdinnat valon ja pimeän välillä olevasta kontrastista tai kontrasteista yleensä. Äänet arjen ympäristössä ja sen ulkopuolella antavat merkityksiä. Miten kaikkea tätä edeltävää voisi elää ja kokea vielä syvemmin? Miten voisin jatkaa jo alkanutta matkaa. Ostan Panthalassa- levyn.
Olemme nyt huhtikuussa vuonna 2025. Uusin ambient- levyni tuli ulos Signature Dark levymerkiltä noin kaksi kuukautta sitten. Aika on suhteellista ja levy tuntuu itselleni tuoreelta vielä, vaikka jo seuraavaa projektia teenkin. Tummat sävyt ja kontrastit teemoina toistuvat töissäni. Ambient, koneet, jazz ja se kaikki läsnä edelleen. Matkani jatkuu yhä.
