The Record of My Life #54: Ramones – Pleasant Dreams

0
1

Ramonesin edellinen LP End Of The Century oli yhtyeen suurin menestys, vaikkei se USAssa noussut kuin sijalle 44. Englannissa oltiin sentään 14. ja Ruotsissa 10., Suomessakin sijoitus oli tuo 14. Edellinen levy oli tullut myös kalliiksi, koska tuottajana oli perfektionisti Phil Spector. Nyt hommaan otettiin brittiläisen 10cc-yhtyeen Graham Gouldman. Yhtyeen oma valinta olisi ollut Steve Lillywhite. Tähän ajankohtaan liittyy myös se tilanne, kun Johnny Ramone alkoi seurustella Joeyn tyttöystävän kanssa. Levyn teko oli siis varsin hankalaa, kun muidenkin jäsenten välit eivät parhaimmat mahdolliset olleet. Tai lähinnä Johnnya vitutti muiden päihteiden käyttö. Tämä onkin ensimmäinen LP, missä tekijätiedoissa ei lue Ramones, vaan kunkin biisin tekijä erikseen.

No, tätä tehtiin kuitenkin maalis- ja huhtikuussa 1981 ja valmista tuli. Ulkona tämä oli 20.7. Samoihin aikoihin ilmestyi ensimmäinen levyn kolmesta singlestä, We Want The Airwaves, joka ei herättänyt minkäänlaista huomiota ostavassa yleisössä. Biisihän on erittäin vahva rockbiisi, mutta radiosoitosta huolimatta listoille ei ollut sijaa. Toisaalta Ramonesilla ei tähän aikaan singleillä ilmestynyt juurikaan biisejä, joita ei löydy LP:iltä, joten niiden osto oli aika turhaa. Listoille eivät päässeet myöskään muut singlet She’s A Sensation ja KKK Took My Baby Away. Kaikki ovat kyllä laatutavaraa. Kahta viimeistä ei USAssa edes julkaistu, vaan She’s… Benelux-maissa ja KKK Englannissa ilman kuvakansia. Airwaveskin julkaistiin USAssa ilman kuvakantta.

LP oli USAssa vielä sijalla 58 (siellä bändin kolmanneksi korkein), mutta muualla päästiin listoille (silloin) vain Australiassa (87) ja Ruotsissa (35). Tämä on kuitenkin noussut myöhemmin listoille mm. Unkarissa (v. 2023) ja Argentiinassa (v.1987). Jälkimmäisessä levy on myynyt jopa kultaa, kuten muutama muukin bändin levy, esim. tuo End Of The Century. Eihän se raja vajaan 50 miljoonan asukkaan maassa paljon ole (30 000), mutta siellä ei varmaan paljon varaa levyjä ole ostellakaan. Ja onhan Beatnik Termites levyttänyt tämän koko levyn uusiksikin.

Joey on tehnyt levyn biiseistä 7 ja Dee Dee loput 5. Joeyn Airwaves aloittaa levyn vahvasti. Siinä on hieno kitarariffi, joita ei Ramones-levyillä pahemmin ollut tähän asti ollutkaan. Biisissä halutaan siis radiokanaville ja kyllähän tämä Suomessakin jonkin verran soi, mutta ei tällä sitten maailmoja vallattu. All’s Quiet On The Eastern Front on Dee Deen biisi ja aika tyypillinen Ramones-ralli. Tämä on eniten Joeyn levy ja sen huomaa. KKK on kaunis biisi ja kuuluisa siitä, että se kertoisi tuosta Johnnyn ja Joeyn skismasta. Johnny on kuitenkin sanonut, että biisi olisi jo tehty ennen tapahtumaa. Joka tapauksessa se on levyn parhaimmistoa. Joeyn muutkin biisit ovat aika 60-luvun poppiin nojaavaa, tarttuvaa tavaraa. Kuten Don’t Go ja ehkäpä levyn paras biisi She’s A Sensation.

Vähän ihmetellä täytyy, ettei Ramones juuri hittejä saanut. Minusta tämä on parempi levy kuin mikään enää tuleva Ramones-albumi. Dee Deen biiseistä Come On Now on ehkä paras ja lähimpänä noita Joeyn popbiisejä. Dee Deen tekstit ovat yleensä vähän rankempia, tässäkin vaikkapa You Sound Like You’re Sick ja You Didn’t Mean Anything To Me. Jälkimmäisen on sanottu viittaavan hänen ja noiden velikultien suhteisiin. Onhan Joeyllakin tuolla kuolemateemainen biisi, 7-11, joka menee täysin 60-luvun tunnelmissa ja olihan niissäkin biiseissä noita kuollut tyttö-/poikaystäväteemoja.

Silloin tällöin tähän levyyn tulee palattua. Ei tämä noille ekoille levyille vertoja vedä, mutta on selvästi parempi kuin edeltäjänsä (joka ei myöskään ole huono). 2002 CD-versiossa on 7 bonusbiisiä, joista kahdesta Ramones teki versiot myöhemmille LP:illeen. Touring julkaistiin uudelleen levyllä Mondo Bizarro 1992 ja on tuollainen Rock’n’roll Highschool -kopio. I Can’t Get You Out Of My Mind sai uuden version vuoden 1989 LP:lle Brain Drain ja on suht tylsä ja pitkältä tuntuva kappale, missä välillä lainataan Airwavesia. Chop Suey on aivan täyttä roskaa ja se ilmestyi 1983 pidempänä versiona soundtrackilla Get Crazy (elokuvan ohjasi Allan Arkush, joka oli ohjannut myös Rock’n’roll Highschool -elokuvan). Tämä biisin versio on sentään vähän lyhyempi, mutta silti sietämätöntä.

Loput neljä biisiä ovat ajalta tammikuu-helmikuu 1981 ja äänitetty New Yorkissa. Ne on vielä merkitty koko yhtyeen nimiin eikä oikein ihme ole, ettei niitä LP:lle ole kelpuutettu, paitsi Sleeping Troubles (kuten Touring ja Can’t Get You Out Of My Mind) levyn New York-mix versioon, joka ilmestyi 2023. Siitä taas puuttuu Come On Now. Miksaukset alkuperäislevyn biiseistä eivät kyllä minun korvaani erotu mitenkään. I’m Not An Answer voisi olla lyhyempänä ok, mutta alle kolmeminuuttisenakin se alkaa puuduttaa. Stares In This Town taitaa sitten olla näistä paras, vaikkei riemuhuutoihin annakaan aihetta. Se neljäs on Kicks To Try ja kai sekin menettelee, kun on Ramonesin biisi. Levyllä on myös toinen 10cc-mies mukana eli Vic Emerson syntikoissa. Gouldman itse soittaa kitaraa ja laulaa taustoja. taustalauluissa on myös Sparksin Russell Mael ja Sad Cafen Ian Wilson. Tuossa Chop Sueyssa sitten taas B-52s-yhtyeen Cindy Wilson ja Kate Pierson sekä Blondien Debbie Harry.

V. Vahtera