Kulttuuritalo Telakan tunnelmallisessa ilmapiirissä oli hyvä maistella tämän vuoden Tampere Jazz Happeningin ohjelmaa ja ilta olikin oikein monipuolinen.
Nautiskelimme kärkeen vaimon kanssa Telakan burgeri-annokset virvokkeiden kera ja ihmettelimme ihmisvilinää loppuunmyydyssä ravintola Telakassa. Pakko oli tietysti ottaa Jazz Happeningin teemaan sopivasti myös pari erää Yatzya. Nopat suosivat allekirjoittanutta.
Kiri Ra! oli ennestään itselleni tuntematon orkesteri, mutta vaivuttuani miellyttävään transsiin heidän spirituaalisen jazzinsa tahdissa selvitin äkkiä ketä trioon kuuluu ja tajusin kuunnelleeni jäsenten soolomateriaali hyvinkin paljon. Bändissä soittaa Lau Nau (synteettiset äänet, viulun narskuttelu, laulu), Matti Bye (koskettimet) sekä Linda Fredriksson (puhaltimet, pillit). Välillä äänimaisema meni todella minimalistiseksi ambientiksi ja kokeelliseksi äänitaiteeksi, välillä taas oltiin viidakossa hieman afrojazzin fiiliksissä. Upeata kuinka muusikot antoivat jokaiselle nuotille tilaa menettämättä kuitenkaan jännitettä. Vaikutuin sen verran että ostin bändin vinyylialbumin ”nen”. Kotona kuunnteltuani levyä yllätyin, koska ilmeisesti live-esitys ei perustunutkaan kokonaan improvisaatioon vaan he soittivat levyn biisejä melko uskollisesti.
Illan keskiosan bändi oli bulgarialais-suomalainen Dantchev:Domain. Anna Danthevin laulun lisäksi kokonaisuuteen kuului rumpali Antti-Pekka Rissanen, kitaristi-tuubisti Kenneth Ojutkangas ja pasunisti Erno Haukkala. Biisit ja rytmiikat olivat fuusiota bulgarialaisesta kansanmusiikista ja perinteisemmästä jazzista. Settiin mahtui monenlaista tunnelmaa ja viimeisen biisin revittely proge-hengessä piristi. Keikan bändi omisti elämänilolle ja sitähän se oli.
Pääesiintyjänä illassa oli RinneRadio, jonka ambient/jazz/electronicaa olen kuunnellut 90-luvulta lähtien. Tapani Rinteen bassoklarinetti soi maadoittavasti leijaillen pääelementtinä joka biisissä vaikka Aleksi Myllykosken koneet ja Juuso Hannukaisen lyömäsoittimet energisoivat bassotaajuuksilla koko Telakan niin että subit heiluttelivat kattohirsiä. Bändi oli kovassa iskussa ja alusta lähtien paukutettiin voimalla. Ensimmäinen puolias konsertista keskittyi yhtyeen drum and bass-biiseihin, jolloin yleisön oli vaikea pysyä tuoleissaan. Pienen ambient-rauhan jälkeen siirryttiin suoraviivaisempien teknojazzien pariin. Uudessa materiaalissa kuului myös Detroit-technoa ja acidia. Nautin.
Hieno ilta, paljon erilaista musiikkia. Taas muistutan itseäni että Telakalla pitäisi käydä useammin, niin mukava paikka se on.
Mikko Ihalainen
