Mukavuusalueeni ulkopuolella on mm. poikabändit, mutta joskus sinne vaan on mentävä. Kävin 9-vuotiaan kokemusasiantuntijan eli poikani kanssa tsekkaamassa nuorisomusiikin nykytilan.
Kysytäänpä ensin Pessin, eli jonkun verran bändiä fanittaneen tuntemuksia.
Mikä fiilis jäi keikasta?
Pessi: ”Ihan ylivoimainen! Hienot valoshowt ja se että näin ekaa kertaa tän bändin ja siitä tuli mun lempibändi.”
Mikä oli parasta?
Pessi: ”Mahtava lavashow. Oli hienoa kun bändi tuli lavalle ja kaikki alkoi hurrata.”
Vastasiko keikka odotuksiasi?
Pessi: ”Ajattelin että olisi ollut vaan ihan tavallinen pieni keikka, mutta yllätyin kuinka paljon oli ihmisiä ja iso sali oli tosi iso. Musiikki oli paljon parempaa kuin olin ajatellut! Mukavaa että isi otti mut mukaan.”
Mutta mitäpä tällainen vanha roisto ajattelee keikasta? Yllättäen nautin kovasti! Ennakkoon odotin lähinnä dj+laulu komboa, mutta norjalaisilla olikin kova livebändi ja tanssiryhmä mukana. Rumpali, kitaristi ja kosketinsoittaja loihtivat hienoja funkiin ja r´n´b:hen kallellaan olevia taustoja ja kaksoset osaavat laulaa todella taitavan pop-tähden tavoin. Kolme tanssijaa vetivät tiukkaa katutanssikoreografiaa että oli isillekin jotain katseltavaa.
Yleisössä en nähnyt kovin montaa miesoletettua, muuta kuin tyttärien kanssa kärsiviä isähahmoja. Itse osasin ottaa pop-ilottelusta kaiken irti ja nautin nuoren yleisön riemun todistamisesta. Tampere-talon iso sali oli täyteen ahdettu ja kiljuvat teinit koittivat pysyä nahoissaan numeroiduilla paikoillaan. Valoshow ja videoprojektointi tuki hienosti vähän päälle tunnin esitystä.
Marcus & Martinuksella alkaa olla jo aika hyvä katalogi musiikkia, kun ovat aloittaneet niin nuorina lapsitähtinä, keikalla kuultiin läpileikkaus varmaan joka levyltä. Monipuolista, hyvin tuotettua pop-musiikkia, joka flirttailee paljon amerikkalaisen r´n´b:n ja jopa trapin kanssa, sitten aina johonkin väliin napsahtaa euforinen EDM-ralli.
Ja täytyypä todeta (guilty pleasure) että onhan Unforgetable kova EDM-trance-biisi 303-bassolinjoineen päivineen!
