PUNK LUREX: Sotilaat kaduilla (Hiljaiset Levyt) digisingle 2024

Aiheeseen liittyvää

Viikon Kovin Biisi: VKB 35/24

Nämä kilpailijat kisaavat Viikon Kovimman Biisin tittelistä. Katso yksityiskohdat tästä.

The Record of My Life #35: Nine Inch Nails – The Downward Spiral (Nothing records 1994)

Tiedättehän ne albumit, joita ei tarvitse edes laittaa soimaan ja silti se musiikki soi alitajunnassa ja lyriikat tulee vahvasti ajatuksiin, koska olet kuunnellut levyä niin paljon oikeassa herkkyyskaudessa ja ajassa? Minulle Nine Inch Nailsin The Downward Spiral on juuri sellainen. Harvemmin sitä enää kuuntelen, mutta levyn kansikuva ja tunnelmat palaavat mielen looppailuun usein.

Kotimaiset konemusiikki-levymerkit: X-Rust Organization

Oikeastaan X-Rust on enemmän konemusiikki-järjestö kuin varsinainen levymerkki, mutta ovat julkaisseet sen verran vakuuttavan määrän elektronista musiikkia vinyylinä että kuuluu myös tähän sarjaan ehdottomasti! Kalle Karvanen ja Eemeli Lehto vastailivat haastatteluuni järjestön edustajina Turusta.

Arvostelussa Brazen Forgery – Karelia Suite

Turun seudulla pandemiaeristyksessä syksyllä 2021 kypsynyt metalliprojekti Brazen Forgery...

Kellaribändit – keikkajärjestäjän kaksiteräinen miekka

Autotalleissa ja treeniksillä ryskää koko joukko potentiaalisia bändejä, jotka...

Jaa somessa

Jaahas, eihän siitä ole kuin 12 vuotta, kun Punk Lurex julkaisi uutta musaa. Onko bändi sitten muuttunut? Sikäli nyt ainakin, ettei alkuperäisistä ole mukana kuin laulaja-basisti Tiina. Kitaristi Kukkakin on ollut kauan mukana. Musiikillisesti muutosta ei juuri huomaa, paitsi että yhtye ei enää horju niin kuin joskus ennen. Ei kai se mikään ihme ole, kun uusimmat kitaristi Piise ja rumpali Make omaavat kokemusta ties mistä bändeistä. Olisiko peräti näin, etten ole bändiltä tätä ennen kuullut ns. oikeaa sooloa, hehheh?

Biisi on tuollainen puolitempoinen reggaehtava kipale, jonka alun kitaraiskuissa on jotain tuttua. No, perkula, Police & Thieveshän se on! Ei sama sointukierto, mutta iskut lyödään samoin, kuin siinä välillä. Pituuttakin biisillä on melkein saman verran, ehkä vähän liikaakin. Pituudesta huolimatta tämä on aika tarttuva. Sanoituksessa otetaan kantaa maailman sotatiloihin ja kantaaottavaa bändin touhu on aina ollutkin. En nyt niin kauheasti osaa verrata vanhoihin tuon horjumisjutun lisäksi, kun siitä on aikaa, kun olen viimeksi yhtyeen levyjä kuullut. Lisäksi kyseessä on vain yksi biisi. Mutta luulen, että pian ilmestyvä LP Uusi Suunta osoittautuu yhtyeen parhaaksi. Ainakin soitannollisesti!

-V. Vahtera

spot_img