Ainoa huono puoli on se, että bänditreenit Tampereella alkavat vasta klo 21 ja siihen aikaan olen yleensä sohvalla TV:tä tuijottamassa, olin sitten selvä tai juopunut.
Laulamisesta kyseisen kappaleen kohdalla kieltäydyin kun kuulin, että sellainen täytyis keikalla soittaa, mut joo, on se sentään helppo biisi, kuten bändillä yleensä.
Tämä Rollari-kirja keskittyy yhtyeen keikkoihin Suomessa ja mitä täällä heistä kirjoitettiin. Kun ottaa huomioon, että bändi oli Suomessa ensi kerran jo 1965 ja millainen tämä maa on ollut vielä 80-luvullakin, niin tottakai huvittavia tapauksia mukana on.
Musiikki on mielestäni vähän niin kuin magiaa, parhaimmillaan sillä voi vaikuttaa kuuntelijan tunnetiloihin tai saada jopa lihakset liikkeelle. Muusikko, opettaja, terapeutti ja kitaristi Vic Hyland on kirjoittanut inspiroivan ja käytännönläheisen teoksen luovuudesta ja kuinka maagisella maailmankatsomuksella on paljon annettavaa musiikille.
