Laulamisesta kyseisen kappaleen kohdalla kieltäydyin kun kuulin, että sellainen täytyis keikalla soittaa, mut joo, on se sentään helppo biisi, kuten bändillä yleensä.
Poikkeuksellisen laulajanuran tehnyt Tarja Turunen kertoo vihdoin oman tarinansa. Upeasti kuvitetussa kirjassa Laulun virta veressäni hän vie lukijan studioon, kiertueelle ja moniin muistoihinsa.
Sekä perinteikästä että yllättävää ohjelmaa, osittain tuttuja, mutta myös uusia esiintyjiä, lupailevat festivaalin taiteellinen johtaja Kristian Heberg ja tuottaja Ilkka Nyqvist Vaasan kaupungin kulttuuri- ja kirjastopalveluista.
Tämä on yksipuolinen single ja aluksi vähän hämmentävä, kun musiikki ei oikein ole sitä, mitä tulee yleensä kuunneltua. Mutta parin kerran jälkeen tulee todettua, että tämähän on oikeastaan aika hyvää, eikä välttämättä niin kaukana Jalla Jallasta [tämä on siis jenkki (vai huijataanko meitä?) John Wardin ja Jallojen Jouko Hiltusen projekti], kuin voisi kuvitella. Kyllä niilläkin banjoja biiseissä oli/on ja vaikutteita vähän muustakin kuin rockista.
Hauska pieni kirja. Moni tietää, että diggaan noiden loistavien punk- ja popbiisien lisäksi myös todella hirveistä biiseistä. Niitä löytyy suomalaisista käännösbiiseistä pohjattomat määrät. Niistä tämä kirja siis kertoo ja kirjoitushetkellä kirjan niminen Paten & con esittämä kappale oli Spotifyn soitetuin suomennettu biisi. Tässä olisi paljon vinkkejä tuonne kamaluuksien kuuntelulistalle (onhan siellä toki hyviäkin!), mutta hankaluutena on, että luin tätä lähinnä duunitauoilla, enkä enää juurikaan kotona muistanut biisejä, paitsi ne, jotka jo tiesin.
