Juttelin kunnioitettavan 25 vuoden uran ug-suomirapin saralla tehneen Sakari Niskasen eli Ameeban kanssa. Tarina lähti mukavasti tangentille, mutta tuolla kokemuksella kuulen miehen näkökulmaa mielellään laajastikin.
1. Miten alunperin asetuit rap-musiikin kentälle?
”En osaa tarkemmin vastata mutta siihen aikaan ysärin lopulla kun aloin sijottumaan ja ettiin omaa juttua oli jotenki tosi vaikeeta saada jalansijaa mihinkään. Tuntu että piti ansaita paikkansa kovalla työllä tai tuntee tyyppejä ketkä ns. validoi sut. Tuntu että piti todistaa taitonsa ja ns. aitoutensa siinä missä nykyään riittää enemmän että tuntee oikeet tyypit tai on vaan tarpeeks esillä niin sut vakiinnutetaan skeneen huolimatta onko sun matksu mitenkään poikkeuksellista.
Nykyään taitaa olla enemmän juttu tehä turvallisesti samanlaista ku suurin osa muista niin oot osa sitä juttua siinä missä ehkä ennen piti tuoda enemmän esille oma tyyli. Viittaan nyt ehkä tähän uudempaan aaltoon kun yhtäkkiä kaikki alko oleen standardi että pitää kuulostaa Drakelta ja siihen että ekat träppihaitsut ja biitit oli ihan fresh mutta sitku kaikilla on samat rumpusoundit ja pitkälti sisällöttömät autotunevoksut niin alkaa puuduttaa…puhumattakaan siitä että ne samat biiti soi jo ihan jossain perus tv-mainoksissa…jos tiät mitä meinaan.
En tässä nyt sitten sen enempää lähe setäileen mikä on oikee tapa tai aidointa hoppia.
Jokasella on oma näkemyksensä…mutta kulttuurin periaatteet ja historia on faktoja. ”
2. Kerro vaikutteistasi ja esikuvistasi grimen, dubtechnon ja hiphopin piiristä?
”Ysärillä kun löysin räpin se oli pääosin perus eastcoast soundia mitä tuli kuunneltua. Siinä oli vaan jotain siisteintä ikinä ja sitä oli tosi vaikee saada käsiinsä. Levykaupat oli vähissä ja tietoo ei todellakaan samanlailla saatavilla kuin nykyään. Deejiiden mixtapet oli merkittävässä asemassa tai sitten piti esim tuntee joku kenellä näky MTV ja pyytää nauhottaa Yo Mtv Raps- ohjelmia talteen niin pääsi vähän jyvälle hommista.
Skedevideoiden kautta löysi myös paljon uusia artisteja. Nuorempana kuuntelin paljon myös punkkia ja metallia eri muodoissaan ja oli jotain bändivirityksiäkin. Ysärin lopussa löyty sitten west coast undergroundin vähän taiteellisempi soundi ja suhisevat neliraitukassut mitkä vei sitten lopullisesti mukanaan ja vaikutti omaan musiikintekemiseen konkreettisesti. Jotenki se kotikutoisuus ja viba niissä oli vaan omaa luokkaansa. (Myöhemmin perustettiin sille soundille myös oma radio-ohjelma Ghettotyylit Bassolle)
2000-luvun alkupuolella löyty sitten vahvemmin elektroninen soundi…aluks varmaan pitkälti Ceebrolisticsin ja Roopen miksausten ansiosta. Dubtechno pärisi kovaa ja sit 2005-2010 tuli myös loopattua paljon Dubsteppiä ja Grimee ja mitä ikinä kokeellista IDM:ää .
Myös ambienttia oon fiilannu aina rauhallisemman musan tarpeessa.
En tiedä osaanko nostaa mitään nimiä tässä esiin…niitä on niin paljon varsinkin kun tossa on nyt kahlannu useempaa eri genree vuosien varrella.”
3. Mikä on ollut urasi mieleenpainuvin keikka?
”Täytyy sanoa että on ollu kyllä paljon hyviä keikkoja… Oikeestaan suurin osa on ollu hyvän puolella. Ainakin viime vuosina. Nuorempana olin ankarampi itelleni virheistä jne niin oma kokemus kärsi vähän siitä.
Se on tietysti myös mielenkiintoista mikä tekee hyvän keikan.. usein se on jopa just ne virheet ja inhimillisyys niiden takana. Itseä ei vähääkään kiinnosta nähdä enää ainuttakaan playback räppikeikkaa. En nää siinä mitään funktioo tän taiteenmuodon nimissä.
Sanotaanko nyt yksittäisistä soolokeikoista ainakin vaikka Kosmos festivaalin keikka 2024 oli tosi spessu. Tuntu vahvasti että musa kohtas oikeen yleisön. 1,5 tunnin keikka ja vikan biisin aikana alko sataan vettä niinku Muhammad Ali leffan loppukohtauksessa konsanaan haha! Epic.
En nyt onneks muista yhtään huonoa keikkaa viime vuosilta. Paikalla on aina hyvää jengiä ja mukava myös vähän vaihtaa keikan jälkeen kuulumisia maantasalla.
Ehkä siks tykkään klubikeikkojen tunnelmasta eniten ku se on niin intiimiä. Toivoisin että voisin ainakin yhen kattavamman suomen kiertueen vielä tehdä soolona ku, tuli tänä vuonna se 25 vuotta täyteen Ameeba nimen alla.
Tällä hetkellä ei vaan ole keikkamyyjää niin se vähän hankaloittaa.
Oon tosi huono myymään itteeni vaikka tuote onkin ihan laadukas.
Lisäyksenä vielä tottakai on sit myös hyviä muistoja kaikista Eurocrack ja Smc -rundeista missä olin mukana…ja Polarsoul Rapshowt missä vedettiin kaikki isot festarit hyvällä kattauksella. Tärkein kokemus silti kaikista on kuitenkin varmaan Orko Eloheimin Euroopankiertue 2004 missä oltiin mukana Murmurveljien Mattip:n, Mindmanin ja Liikan Tommin kanssa. Se oli valtavan hieno viiden viikon kiertue ja muutenkin yleisesti hienoa aikaa ug räppiskenessä.”
4. Miten tyylisi on kehittynyt vuosien varrella?
”Noo esim. ysärin lopulla ja 2000-luvun alkupuolella räppäsin pääosin enkuks. Ois edelleen muutamakin levy julkasemattomia enkkubiisejä mitkä jäi aikoinaan miksaamatta. Saa nähä jos palaan niihin joskus. Hyviä fiiliksiä sielläkin on, mutta voi olla että vaan enemmän itelle. Tyyli elää koko ajan mutta toisaalta siinä on myös paljon ajattomuutta. Monta mun 15 vuotta vanhaa biisiä vois tulla ulos ens vuonna ja toisinpäin voisin nyt tehdä myös hyvin vanhan kuulosen biisin. Niin tuotannollisesti kuin tekstissäkin. Jotkut lyriikat syntyy puolessa vuodessa ja jotkut on voinu pyöriä työpöydällä ihan vaikka sen 15 vuotta. hah. Oli miten oli, niin joku ajaton ydin niissä kuitenkin yleensä on. Mähän en oo varmaan ikinä ees onnistunu julkaseen täysin tuoretta biisiä …ne on usein 2-5vuotta vanhoja ku saan jotain pihalle haha. Joskus vanhempiakin. Joitain featteja on tullu ulos samana vuonna. Se on hauska mikä niissä kestää koska mä en edes hinkkaa mun räppejä tai opettele niitä ulkoa äänityssessiohin.
Äänityksissä jätän useimmiten talteen ekan tai tokan vedon mikä menee läpi enkä koskaan äänitä uusiks ellei oo joku läppä minkä haluan vaihtaa. Kaikki siitä eteenpäin onkin varmaan sitten sitä mihin se aika kuluu…mm. siihen että ei saa aikaseks ja koittaa tehä montaa juttua samaan aikaan. Ja viimeistään sitten biittien viimeistely ja miksaaminen polttaa mut loppuun.
Oon siitä koittanu oppia ja ulkoistaan hommia mutta ainakaan vielä en oo kovin menestykkäästi onnistunut.”
5. Mitä uusia projekteja on työn alla lähitulevaisuudessa?
”Tän Ameeban 25v synttärivuoden kunniaks oli tarkotus laittaa tänä vuonna kymmenkunta uusintajulkasuja vanhoista ug-räppi kassuista re-masteroituna, mutta täs on ollu vähän hidasteita matkalla niin toistaseks niitä on kyllä tullu ”vasta” 5. Osasta on vielä kasetteja ja cdeitä saatavilla mun Bandcampin kautta. Noi on kyl enemmän sellasia ug sivuprojekteja tietylle pienelle piirille mutta saattaa niistä joku uusikin kuulija jotain löytää. Ihan hauska on ollu käydä niitä läpi itekkin. Hyviä biisejä siel on ja tietty ajankuva vahvasti edustettuna.
Lähitulevaisuus on sit muuten toivottavasti uus ameeba soololevy ”Katve”.
…tai uus ja uus kun sekin sisältää puolittain vuosia vanhoja biisejä mitkä on jääny katveeseen. Periaatteessa se on ollu pitkään lähes valmis mutta oon tässä venaillu erään tuottajan viimesiä versiota biiteistä.mSe on vähän välillä hidasta ku tehdään ”artesaanisoundia”.
Muistaakseni 2019 hengasin muutaman kuukauden Lapissa ja Oulussa ja aloin tekeen Emola nimistä levyä mikä piti tulla nopeeta ulos kun päätin että siinä on vaan muiden biittejä niin ei mee omaan hiomiseen aikaa mutta sekin jäi sitten bygiin koska kaikilla muillakin tuottajilla on samat ongelmat, hahaha! Jos hyvin käy niin sekin kyllä vielä rakentuu linnaks!
Ehkä vois vastapainoks huvikseen tehä jonku sellasen nopeen ”levy mitä en nyt tekis” projektin. Kuulemma ois järkevämpi julkasta vaan sinkkuja niin ei ois tälläsiä ongelmia mutta mä tykkään kokonaisuuksista. Ehkä mun tapa julkasta sinkku onkin enemmän sit sillon jos biisi ei oo tulossa mihinkään levykokonaisuuteen tai jos mulla ei ois tarjota enempää. Toki hyvä olla levylle joku käyntikortti mutta kuka sen sanoo mikä sieltä sit on se tärkein biisi. Itsellekin voi olla monesti että jonkun artistin sinkku ei maistu yhtään ja levyllä onkin sit paljon parempia biisejä.
Ei nää tietysti kiveenhakattuja sääntöjä ole…kuhan tässä pyörittelen. Ep on myös ihan hyvä ratkaisu.”
6. Mikä albumeistasi on mielestäsi onnistunein? Miksi?
Oon nöyrä jäbä mutta sanon nyt isolla räppärin egolla että en oo julkassu yhtään huonoo levyä. Eli tarkoitan…että oon tehny jokasen albumin tietty visio mielessä ja tehny sen niin hyvin kun siinä ajassa oon osannu ja pystyny. Jälkikäteen katottuna toki olis voinu tehä paljon juttuja erilailla mutta muistan myös että jokaisen levyn viimeistelyvaiheessa oon ollu niin loppu ettei sitä ois voinu enää viedä yhtään pidemmälle tai en ois enää selvinny siitä. On ollu pakko päästää jossain kohtaa irti.
Joka levyllä on tietyllä tavalla oma juttunsa vaikkakin myös tottakai paljon samaakin kun ne tulee tän saman tyypin kautta.
Viimeisin julkaistu albumi Mentalium oli ehkä haastavin. Tein kaiken siihen ite ja etin sopivaa soundia tosi pitkään enkä koskaan päässy sinne mitä mä kuvittelin että se olis. Mä en oo teknisesti kovin taitava tuottaja ja mä en osaa lukee minkäänlaisia käyttöohjeita niin joudun aina oman kokeilemisen kautta ettiin miten joku soundi tai juttu tehään. Se vie aikaa.
Lyriikat siihen kirjotin kun olin töissä sellasessa Päijät-hämeen hyvinvointikuntayhtymän mielenterveys ja päihdekuntoutujen asumisyksikössä yhteisöntaiteilijana 2019. Siltä ajalta tarttu matkaan iso kasa random tekstiä ja se piti sitten vielä editoida räpättävään muotoon ja luoda niihin joku äänimaailma. Tein sitä levyä siinä sit joku pari vuotta ja olin tosi loppu kun sain sen valmiiks. Ne oli rankkoja aiheita prosessoida ja tehä sitä musaa. ja sen jälkeen vielä jaksaa hoitaa kaikki julkaisuhommat jne.
Oon kuitenkin tyytyväinen siihen. Se on hyvä levy.”
7. Onko jotain legendaarista anekdoottia reissuiltasi maailman äärissä?
Hmm…Paljonhan sitä on tapahtunu eri reissuissa ja maissa mutta oisko nyt kuitenkin yks legendaarisimmista sattunu suomessa joku 20 vuotta sitten. Mulla oli rastat päässä ja pysähdyin Nurmijärven Myllykukkoon tankkaan vanhaa Ford Sierraa. Saatoin käyttäytyä jotenkin hajamielisesti tai jotain kun olin lähössä just johonkin reissuun ja matkalla lentokentälle tai jotain.. Jostain syystä virkavalta tuli siinä sitten tarkastamaan onko auto laillinen kun oli takapuskuri hieman kolaroitu. Poliisi oli sitten sitä mieltä että mun silmät seisoo siihen malliin että puhallappa tohon. Mitään ei näkyny alkometrissä niin päättivät sitten viedä mut siitä Nurmijärven asemalle tekeen tarkemmat huumetestit.
Sen jälkeen ku nekin oli puhtaat niin poliisi tokaisi vaan että ”ei niille silmille sitten mitään voi”. Meinas jättää mut vielä heittämättä takas sinne huoltikselle missä mun auto oli mutta sain tingattua kyydin. Joskus samoihin aikoihin samasta syystä en meinannu päästä selvinpäin myöskään sisään Helsingin Casinolle.
Poke oli sitä mieltä että oon jossain aineissa. Lopulta kuitenkin luovutti kun kysyin mitä hän ite on vetäny kun silmät seisoo siihen malliin. Vähintään efedriiniä saatto olla yövuorolaisen veressä. Sen verran onneks tässä vuosien runnoessa väsähtäny että ei oo enää tota ongelmaa ollu silmien kanssa kun katse ei oo enää niin intensiivinen ja kirkas.”
8. Tunnet varmasti hyvin Suomen skenen. Mitä mieltä suomiräpin nykytilasta?
”Hmm… täytyy sanoa että en kyllä enää oikein edes tunne. Tekijöitä on tullu niin mahoton määrä lisää ja se musa on vähän sellasta että mua ei kiinnosta niin en niin aktiivisesti oo enää seurannu. Oikeestaan enää sen jälkeen ku meiän Ghettotyylit radio-ohjelma loppu Bassolla Korona-aikana kaikki meni jotenkin täysin uusiks. Niin keikka line-upeissa kun muutenkin. Nyt on niin paljon tekijöitä etten mitenkään tiedä kaikkia. Ja jos kuuntelen Suomiräpille omistettua radiokanavaa tai selaan jotain Spotifyn top 50 suomirap listaa niin voin vaan todeta että se ei oo ees mun musaa. Eikä tää oo mitään dissiä. Kautta aikojen oon tykänny vähän vaihtoehtosimmista tekijöistä. Yleisesti liikkunut aina vähän harmaalla alueella räpin, teknon ja muun elektronisen musan välimaastossa. Suurpiirteittäin kuitenkin tiedän mitä jengi tekee.
Paljon laadukasta kampetta tulee kyllä mutta räpin kohdalla aika vähän sellasta musaa mitä jaksan ite kuunnella. Harmittavaa on se että tuntuu että jengi alkaa räppää niin että eka julkastu biisi pitäs olla joku listamenestys ja luvata isoja keikkoja jne…mikä johtaa siihen että se musa on pitkälti sit tietynlaista ja henkilökohtasesti se ei puhuttele mua.
Lisäks liian monet kuulostaa liian samalta ku toiset. Mua viehättää selkeesti poikkeuksellisen persoonalliset tyylit. Siihen nähden paljonko vaihtoehtoistakin kampetta suomessa kuitenkin tehdään niin Suomirap-radiossakin vois must ihan olla joku erikoisohjelma missä sois vähän syvempi kattaus siitä mikä ei mahdu päivittäiselle soittolistalle. Jatkuvat liian turvalliset valinnat johtaa vaan kulttuurin nääntymiseen.
Mä luulen että musa on ehkä voimakkaimmillaan sillon jos sitä ei oo koitettu tehdä etusijassa suurelle yleisölle. Eli jos se on vaan tehty itseilmaisuna itelle polttavasta tarpeesta tehdä se tietty biisi miettimättä pidemmälle mitä muut siitä kelaa. Itse en myöskään jaksa oikein kuunnella sinkkuja. Jos haluun kuunnella tiettyä artistia niin kuuntelen mieluusti sit kokonaisen albumin ja ehkä myöhemmin sit ite valitsen sieltä biisit mitä haluan kuunnella enemmän jos sikseen. Se toimii toki käyntikorttina mutta jos sitä albumia ei koskaan tuu niin voi jäädä vähän tyhjäks raapasuks. Riippuu toki jos se on kokonainen biisi tai jos ei se sopis mihinkään kokonaisuudelle… mutta näissä nykyisissä 2 minsan klipeissä ei monikaan hirveen kattavaa tarinaa räpeillään kerro. Ois se mun mielestä aika kämästä jos vaikka Metallica rupeis kans typistään biisit kahteen minuuttiin saadakseen enemmän striimejä. Vähän hölmö vertaus mutta kyllä se lämmittää mieltä jos kuulee radiosta just esim Master of Puppetsin tai Onen koko 8 minuuttia.
Tai mitä jos Jazzia koittas puristaa samaan samasta syistä. Tän takia jotkut striimausluvut ei oo mikään mittari millekään taiteen laadulle. Eikä muutenkaa mua ainakaan kiinnostais kilpailla minkään Tiktok tai AI musan kanssa, tai leijua sitten niillä luvuilla mitä sieltä on kertyny. Samalla tottakai toivoisin että jokanen varteenotettava artisti vois tienata teoksillaan paremmin mitä nykynen striimausmaailma tälläsenään mahollistaa. Sekin aivan järjetöntä että jos kuuntelen vaikka jotain ambient artistia niin siitäkin menee rahat isoon kirstuun suurimmille poppareille…ja alle tuhannesta striimistä spotify ei maksa artistille mitään. Se on valtava määrä kuunteluja jollekin pienelle vaihtoehtomuusikolle.
Samaan aikaa Spotifyn toimitusjohtaja sijottaa 600 miljoonaa sotateollisuuteen meiän rahoilla. Aika kusista touhua. Tän takia tykkään tehä fyysisiä levyjä ja käyttää Bandcamppiä kun se on lähempänä artistia ja todella tukee niitä ketä kuuntelee.
Lähti vähän nyt eri aiheeseen….öööö…mutta joo.
Räpissä se on nykyään oikeesti hyvän tekstin sijaan paljon sitä että se on joku tietty fiilis mitä biisillä tuodaan. Tiettyyn tunnelmaan sopiva simppeli biitti ja jotkut keskinkertaset lyriikat. Eikä siinä …ohan räpissä aina ollu yhen sampleloopin biisejä…tai välillä biisit lyhyitäkin mutta se vaatii musta sen että sitten Mc tuo siihen jonkun toisen ulottuvuuden lyriikoillaan. Esim vaikka joku Evidence tekee hyvin simppelisti monitasoista räppiä. Kai se on vaan että räpistä on tullu liian poppia niin se ei enää valtavirrassa pääse sille tasolle mitä se voi taiteenmuodolla parhaimmillaan olla.”
9. Miten tuotantotapojen ja välineiden muutos on vaikuttanut tuottamiseen menneenä 20 vuotena?
”Kaikki on kehittyny ihan törkeen paljon. On sellasia juttuja mitä ei ois ikinä kuvitellu että ne vois tehä joskus niin helposti. Ite oon vaan kyllä valitettavasti täysin jämähtäny sinne 20vuotta vanhaan tekniikkaan tehden asiat luultavasti tosi vaikeesti. tai sitten luovasti …miten sitä haluaa kattoo. En oo koskaan seurannu mitään uusimipa plugareita tai mitään vaan tehny vaan musaa niillä mitä mulla on. Oon muutenkin niin sekasin että pidän mieluusti asiat siltä osin simppelinä.
Omilla metodeilla syntyy oma soundi.”
10. Terveiset nuorille hiphop-tuottajille/lyyrikoille?
”Sanoisin että eti sun oma ääni. Vaikka se ei tois sulle kaupallista menestystä niin se on kuitenkin arvokkaampi ku tuhat kopioo. Jos muut ei ymmärrä arvostaa ja kiittää siitä niin lopulta sä kiität kuitenkin ittees että et ruvennu tekeen jotain vaan miellyttääkses muita tai mitä sun tarvii hävetä. Suurin osa luovuttaa jossain kohtaa koska se reitti on pitkä ja vaikee. En voi tietenkään luvata että se maksaa takas mutta jos luotat ite oman tekemisen merkityksellisyyteen et edes tarvi validaatioo ulkopuolelta. Jos teet vaan musaa muille niin oot jatkuvasti riippuvainen siitä tykkääkö ne muut ja miten se menestyy ulkosilla määritteillä.
Numerot ja raha on sekottanu meiän päät mutta miten se vois ikinä kertoo mitään taiteen tasosta.
Tai siitä miten se voi pelastaa jonkun tuntemattoman elämän vaikka massat ei tuntis sua.
Tai miten se voi pelastaa sun elämän.
Muista hengittää.”
Mikko Ihalainen
