Pässipillin ensitahdit puhallettiin kaljatuopin äärellä.
Vuonna 2024 Jyväskylässä perustettu Pässipilli kertoo ensin varsin tavanomaisen syntytarinan. Kuten niin moni bändi aiemminkin, myös Pässipilli pistettiin pystyyn baarissa. Tätä ennen oli jo kielisoitintaiteilija Heikkis-Jaken plakkariin tarttunut vanha, ukrainalainen bassodomra; soitin, joka oli yksinkertaisesti niin smooth, ettei sitä voinut olla hankkimatta. Baarista edettiin treenikselle, ja bändin ydinidea alkoi hahmottua. Pässipillin peruskivi oli valettu. Emotion Zine tavoitti haastattelua varten bändin alkuperäiskaksikon.
– Joskus vuoden 2023 loppupuolella aloin miettiä bändin kasaamista siltä pohjalta, että soitettaisiin akustisilla soittimilla jotain suhteellisen simppeliä ja reipasta musiikkia, kertoo Heikkis-Jake. – Aika äkkiä löytyi sitten Jaakoppi. Ensin käytiin perinteisesti kaljalla, ja maaliskuussa 2024 pidettiin ensimmäiset treenit. Alettiin kaksistaan soitella toistemme vanhoja biisejä ja tehdä samalla uusia.
Ensimmäiset kappaleet purkitettiin sessiorumpalin tuella. Loppuvuodesta 2024 duo kuitenkin kaipasi vakituisempaa kannunkolistajaa. Ville-nimiselle hepulle järjestettiin koesoitto.
– Puolivälissä treenejä ilmoitimme sitten rumpalille, että paikka on teidän. Ja keikkakin muuten jo sovittuna. Lisäksi pakotettiin Ville soittamaan tuollaisia ihme laatikoita ja kiellettiin ride-kompit.
Bändin filosofia videon muodossa
Ennen trioutumista Pässipilli ehti puskea pihalle pari musiikkivideota. Kotikutoisella meiningillä, ajatuksena, että musiikkia on kivempi katsella ja kuunnella YouTubesta, jos mukana on liikettä, eikä pelkkää staattista kuvaa. Tuore ”Kyllä tämä tästä” -video kuvattiin bändin treeniksellä hyväksi havaittua green screen -metodia vahvasti hyödyntäen.
– Tosiaan meidän treenikämpillä oli valmiina vihreä kangas ja siitä se ajatus lähti, Jaakoppi kertaa. – Yksi idea oli näyttää, että Pässipilli on bändi, joka voi soittaa missä tahansa. Rampe ja Naukkis -sketseissä bändi vetää huoltoasemalla. Sitä mukaillen laitoin meidät ruokakauppaan. Soitellaan myös makuuhuoneessa, kalliolla, karaokebaarissa, ihan missä huvittaa. Haluttiin myös huumoria mukaan. Vaikkei huumoribändi ollakaan, on tärkeää ettei meininki mene ryppyotsaiseksi. Pelimannihenkeen kuuluvat rempseys, ilo ja hurtti huumori. On meillä myös vakavampi puoli, mutta nyt ei ollut sen aika.
– Eka video, eli Ilotulitteita, olikin vähän vakavampi, aloittaa Heikkis-Jake. – Siihen ei ollut varsinaisesti kuvattukaan mitään; äänityssessioista oli muutama kännykkäpätkä.
– Sedillä, kuten me, ei myöskään ole käyttää päiväkausia aikaa videon kuvaamiseen. Eikä vaihdella lokaatioita tai käyttää avustajia. Joten on järkevämpi toimia nopeasti ja tehokkaasti. Sama koskee editointia. Nyt otettiin ensimmäiset mieleen juolahtaneet kuvat ilmaisesta kuvapankista. Lopulta tärkein juttu tämän bändin musiikkivideoissa on, se että on jotain mitä katsoa. Sisällöllä ei niinkään ole väliä, Jaakoppi selventää. – Luulen, että kangasta tullaan käyttämään jatkossakin.
Entäpä sitten itse kappale? Toiveikkuuden sijaan kyllä tämä tästä -hokema saattaakin aivan vaivihkaa livahtaa pienen piikittelyn puolelle.
– Biisihän on ihan tätä varten tehty, taustoittaa Heikkis-Jake. – Ajattelin että kokeillaan välillä tällaista vähän liikkuvampaa bassoa. Alkuperäinen visio oli vähän keinuvampi, mutta sitten huomasin, että kyllä se vaan on parempi vetää rivakammin. Hienostelu ei oikein ole meidän juttu. Teksti taas lähti , että kun jollain, tai siis ainakin tällaisilla keski-ikäisillä, joskus menee vähän huonosti niin kaverit on siinä että lähdetäänpäs kaljalle, kyllä se siitä.
Helposti siirtyvä kokoonpano
Mutta siirrytäänpä sitten visuaalisesta puolesta siihen pääasiaan, eli Pässipillin musiikkiin. Vaikka tyylillisesti liikuskellaan enemmänkin folkin, kuin punkin ytimessä, on meiningissä kaikessa yksinkertaisuudessaan jotain varsin punkahtavaa. Voi se tosin johtua toimittajastakin. Kun vanha punkkari kuulee adjektiivit rempseää, simppeliä ja energistä, tulee päähän väkisinkin mielleyhtymiä. Duo itsekin tähdentää, että Pässipillissä punkia on lähinnä asenne.
– Edellinen yhtyeeni oli äkäinen punk-bändi, joka hautautui osin koronavuosien ahdistamana, mutta osittain myös siksi, että nykyään keikkailumahdollisuudet tuntuvat olevan varsin vähissä äänekkäille rokkiorkestereille. pieniä kapakoita, kesämökkejä ja kadunkulmia taas löytyy kaikkialta. Miksi emme siis soittaisi siellä, missä saattaisi olla mahdollista, Jaakoppi havainnollistaa.
Heikkis-Jake muistuttaa että tässä operoidaan nimenomaan akustisilla soittimilla, mielellään mahdollisimman helppoja biisejä, ettei mene ikä ja terveys niitä opetellessa, vaan voi keskittyä olennaiseen, eli soittamiseen. – Tarkoitus on, että olisi kova meininki. Hiki pitää tulla. Toisaalta, kuten jo mainittua, mahdollistaa tällainen pieni ja hiljainen kokoonpano keikkailun monenlaisissa paikoissa.
– Iän myötä myös viha kaikkea kohtaan on kääntynyt enemmänkin yleiseksi pettymykseksi ja välinpitämättömyydeksi, Jaakoppi hymähtää. – Näin ollen myös lauluihin on tullut enemmän melodiaa ja syvempiä ajatuksia, ehkä jopa runollisia hetkiä. Niihin akustisempi pelimannimusisointi tuntuu asettuvan paremmin kuin räyhäkäs särömättö, Setämiesten punk-bändejä on Suomi täynnä, enkä itse valitettavasti koe sitä genreä enää kovinkaan läheiseksi. Enemmän punkia ja asennetta on soittaa humppaa, polkkaa tai vaikka tangoa, kuin räyhätä pää punaisena maailman pahuudesta, viinanjuonnista ja naisista. Nyt tosin laulan samoista aiheista, mutta herkemmin tulkiten ja akustista rämpytellen. Jos vaikka äidit ja mummot tykästyisi.
Ukrainalainen bassodomra ja muita punkkarille vieraita instrumentteja
Voimme siis tiivistää, että Pässipilli esittää akustista, hivenen folkahtavaa pelimannimusiikkia punk-asenteella. Meta-profiilinsa infossa Pässipilli nostaa avainasemaan soittimen; ukrainalaisen bassodomran. Mikä homma? Entä onko tarkoitus tuota repertuaariin myös muita, tavanomaisesta rokkipumpusta poikkeavia soittimia? Annetaan Heikkis-Jaken kertoa:
– Olin toki muutenkin pyöritellyt päässäni jotain tämän tyylistä bändiä, mutta kun löytyi tuo bassodomra, oli suorastaan pakko laittaa hommat pyörimään. On se vaan sen verran hieno soitin, vaikkakin erittäin epäergonominen. Mutta olisihan se suoranainen loukkaus hienoa soitinta kohtaan jättää se nurkkaan lojumaan.
– Vuosien varrella on tullut soitettua monenlaista musiikkia ja monenlaisia soittimia ja aika monessa aikaisemmassakin yhtyeessä on ollut jonkin sortin folk- tai kansanmusiikkikulmaa. Vaikka on sitä punkiakin toki tullut huudettua. Joka tapauksessa olen koko aikuisikäni harrastanut tuollaisia vähän erilaisia soittimia. On kiehtovaa kokeilla uusia soundeja, ja kyllähän ne ohjaavat soittamistakin aivan omiin suuntiinsa, jos yhtään viitsii tutustua aiheeseen. Sitä paitsi sadan metrin säteellä löytyy aina meikäläistä parempi kitaristi, mutta jos osaat mandoliinilla jonkun Bb-duurin, niin jengi on heti ihan että wautsi wau. Ensimmäisellä julkaistulla biisillämme (Ilotulitteita) soitin mandoliinin ohella tenoribanjoa. Keikoille lähtee matkaan madoliini, bassodomra ja huuliharppu. En usko että jaksan roudata enempää.
Lampaat karsinaan ja galaksi haltuun
Nyt kun rumpali on pestattu ja täysi porukka koossa, on hyvä hetki puhua yhtyeen tavoitteista. Minne Pässipilli tähtää? Onko lähiaikoina lisää julkaisuja, ja milloin oikein näemme Pässipillin keikalla?
– Keikkoja olisi tarkoitus soittaa, sekä tehdä ja julkaista lisää musiikkia, Heikkis-Jake valottaa. – Pari biisiä on vielä jemmassa edellisistä äänityksistä. Katsotaan jos laitetaan niitä vielä ulos. Nyt kun on rumpalikin löytynyt, niin olisihan se kiva äänittää lisääkin.
– Juu, äänitellään, ja ollaan puhuttu, että seuraava olisi mahdollisesti jotain hiukan rujompaa meininkiä, Jaakoppi komppaa. – Rumpalin myötä luulen että se punkimpikin puoli tulee jatkossa enemmän esiin. Itse haluaisin kuulla, miltä Pässipilli kuulostaisi jos äänittäisimme kokonaan vanhoilla analogisilla laitteilla, esimerkiksi kasettinauhurilla.
Ihan koko maailmaa tässä ei välttämättä jakseta vallata, Heikkis-Jake selventää tavoitteita. – Kun töissäkin pitäisi käydä. Mutta internetissä voimme vallata vaikka koko galaksin.
Samoja latuja hiihtelee Jaakoppikin: – Niin, ei tässä olla nousemassa radioaalloille eikä isoille festareille, mutta kyllä minulla on aina ollut lauluja tehdessä ideana, että niitä joku kuuntelisi ja jopa pitäisi kuulemastaan. Ei meidän musiikki välttämättä ole sitä mitä ihmiset laittavat suoratoistosta kotona soimaan, mutta livenä saattaa löytyä ystäviä. Toinen sydäntä lähellä oleva asia on rohkaista ihmisiä tekemään asioita, joista nauttii ja näyttää siihen esimerkkiä. Aina ei tarvitse olla paras, tai edes hyvä, riittää että tekee ja nauttii siitä itse. Rimaa ei kannata asettaa liian korkealle. Mieluummin menee sen ali, tai suoraan läpi, jotta saa myös jotain aikaan.
– Monesti bändihommat menee sellaiseksi nysväämiseksi, eikä mitään tapahdu kun kaikkea hinkataan loputtomiin. Pyritään pysymään tekemisen puolella, myötäilee Heikkis-Jake.
Keikalla Pässipillin voi nähdä ainakin Alakulttuuritalo Kramsulla 5. huhtikuuta. Lopuksi Jaakoppi haluaa vielä muistuttaa että mikäli joku haluaa juhliinsa, mökille, kapakkaan, festareille tai vaikkapa takapihalle oivalliset bileet, kannattaa Pässipilliä pyytää keikalle. – Laitetaan lampaat karsinaan ja aletaan puskemaan.
Pässipilli on:
Jaakoppi: kitara, laulu
Heikkis-Jake: bassodomra, mandoliini, laulu
Ville: rummut, laulu
Tutustu Pässipillin ”Kyllä tämä tästä” -musiikkivideoon täältä.
