Rähinäremmi rokkaa positiivisen kautta

Aiheeseen liittyvää

Viikon Kovin Biisi: VKB 05/25

Nämä kilpailijat kisaavat Viikon Kovimman Biisin tittelistä. Katso yksityiskohdat tästä.

If Anything, Suspicious & Aleksi Myllykoski – Aleatoric Psychoacoustic Frequencies (Signature Dark 2025)

Käsillä on albumi-kollaboraatio, jota kukaan ei osannut odottaa. Andérs Friden (In Flames) ja Aleksi Myllykoski (RinneRadio) löivät hynttyyt yhteen lukuisten vierailevien instrumentalistien kanssa ja loivat upean sinemaattisen levyn, jossa voi kuulla viitteitä jazzista, ambientista, postrockista ja downtemposta.

KARI SUIHKONEN: Meitä on minussa monta (Hiljaiset Levyt HIKI-088) LP 2025

Tämähän voisi olla kamalaa sekameteliä. Jotain tällaista ajattelin ensin. Syy on se, kun mietin omia levyttäneitä ja demon tehneitä bändejä. Jos ne koottaisiin yhteen, siellä olisi ainakin poppia, 77-punkkia, hardcorea ja akustista hempeilyä. Latauksessa oli kolme biisiä ja kaksi vakuutti sen verran, että tämä LP piti saada.

JUHA VUORINEN: Andalusialainen mäyräkoira (Bazar) 2024

Puerto Anuksen jatko-osa, jossa mennään vieläkin sekopäisemmille maisemille. Kuitenkin, kuten melkein lähes aina Vuorisen kirjoissa, tässäkin on seassa tiedon jyväsiä. Tällä kertaa saamme tietopankin Salvador Dalista. Herra Dali on tässä mennyt mäyräkoiran ruumiiseen ja antaa sieltä käsin telepaattisia viestejä pääosassa olevalle Tapsa Mäkilälle. Andalusialainen koirahan oli Dalin ja Luis Bunuelin varsin omituinen 16 minuuttia kestävä mykkäelokuva vuodelta 1929. Sen pääosan esittäjät tappoivat myöhemmin itsensä.

Kulta-aura: Romaani Sigurd Wettenhovi-Aspan Elämästä

Asko Jaakonahon romaani Kulta-aura tuo esiin Sigurd Wettenhovi-Aspan värikkään elämän yhdistettynä runsaaseen historialliseen taustaan.

Jaa somessa

Vihtiläisillä on meininki katossa ja katto korkealla.

Vihdin Nummelasta, Länsi-Uudeltamaalta, ponnistava Rähinäremmi on aina tehnyt hommia ilon kautta. Bändi uskoo vahvasti, että kun soittajat nauttivat touhusta itse, välittyy hyvä meininki kuulijoillekin. Kun tätä mentaliteettia täydennetään tarttuvilla korvamatobiiseillä ja energisillä live-esiintymisillä, aletaan olla ns. Rähinäremmiyden syvimmässä ytimessä.

Ramopunkkia kansalle

Kanavillaan Rähinäremmi, eli tuttavallisemmin Rähis, identifioi itsensä klassiseksi suomen kielellä esitetyksi rokiksi. Vaikka räyhäkkäät rokkarit ja punkkarit usein tapaavat laulaa naisista, viinanjuonnista ja politiikasta, Rähinäremmi kertoo mielellään tarinoitaan humoristisemmin. Teksteissä tapaamme niin Uuno Turhapuron kuin takavuosien rallitähtiäkin. Tosin ei niitä naisia tai viinaakaan ole tyystin unohdettu.

Koska toimittaja kuulee touhussa koko lailla kaikuja vanhasta kunnon Ramopunkista, on väite iskettävä myös soittajien silmille.

– Kyllä Ramopunkillakin on osuutta asiaan, myöntää kitaristi Matti Kalliomäki. Niin ikään kitaraa Rähiksessä kurittava Sami Laitinen on samoilla linjoilla. – Erityisesti Ramones ja Ne Luumäet ovat kuluttaneet levylautasta nuoruusvuosina. Ja juuri sieltä nuo surf-tyyppiset melodia- ja sointukulut ovat hiipineet myös Rähinäremmin tuotantoon. Sama pätee teksteihinkin. Lyriikatkin pitävät sisällään samankaltaista leikittelyä kuin esikuvillamme.

– Jos jammailutreeneissä ei paahdeta omaa tuotantoa, niin aika usein on soitettu mahtikappaleita muun muassa sellaisilta yhtyeiltä kuin Pojat ja Ne Luumäet, unohtamatta Eppujen ensijulkaisuja, liittyy basisti Jukka Hemilä keskusteluun.

Erityisesti nykyisen maailmanpalon aikana positiivisemmalle viestille kuvittelisi olevan tilausta. Etenkin kun punk-bändit tapaavat monesti olla varsin totisia ja kiukkuisia. Vaikka kantaaottavuus, kiljunjuonti ja kiukku kuuluvatkin eittämättä asiaan, on hienoa että hommaa voi lähestyä toistakin kautta.

– Me emme halua olla mitään ryppyotsaisia tosikkoja. Päinvastoin, ilon ja tekemisen meininki on toivottavasti alati läsnä ja välittyy yleisöllekin, toivoo Jukka.

Kolikon kauniimpi kääntöpuoli

Kenties positiivisen elämänasenteen ohella itse aika on tehnyt tehtävänsä? Rähinäremmiläiset eivät enää ole mitään kirkasotsaisia nuorukaisia. Elämänkokemus näyttäytyy ennen kaikkea mentaalipuolella. Sen jokainen soittohommiin joskus hurahtanut aivan varmasti tietää, ettei rokkikukkoilu katso ikää.

– Mulla on musa- ja bändihommia takana jo 25 vuotta, kertoo Pasi Moisander, yhtyeen laulaja. – Mutta vasta pari vuotta sitten löysin Rähinäremmistä oikeanlaiset soittokaverit, ja siitä lähtien tämä on ollut silkkaa nirvanaa.

– Tässä iässä ei tarvitse purista mailaa (eikä kitaran kaulaa) enää niin kovaa kuin ennen, Sami huomioi. – Riemastuttavasti bändin keski-ikää kuitenkin alentaa 18-vuotias rumpali Leo Laitinen.  On hienoa, että voimme samalla tarjota nuoremmalle polvelle (Leon lisäksi basson varressa välillä tuuraava Simo) lisää keikka- ja studiokilometrejä.

Miten ajankuva noin muuten näyttäytyy soittajan näkökulmasta? Vuosikymmenien saatossa on tapahtunut monenlaisia murroksia. Monia legendaarisia keikkapaikkojakaan ei enää ole. Suoratoistopalvelut ovat lähes syrjäyttäneet fyysiset äänitteet ja markkinointiponnistelujen kanssa painiskellaan nykyisin somessa, sen sijaan että käveltäisiin pitkin kyliä liimailemassa julisteita ja jakamassa flaijereita.

–  Digitalisaation huima kehittyminen on tehnyt bändien omien laadukkaiden julkaisujen tekemisen huomattavan paljon edullisemmaksi kuin takavuosina, Sami sanoo.

Jukka tuntee hänkin muutoksen tuulet positiivisina. –  Suoratoiston etu on se, että omakustannetallenteiden jakelu on nyt helppoa. Periaatteessa yleisön tavoittaa nyt laajemmin ja halvemmalla kuin vanhaan aikaan. Toki jakelun helppous on tuonut ehkä ylitarjontaa, jolloin joukosta erottuminen tuo mukaan omat haasteensa. Some on minusta enemmänkin mahdollisuus  ja avaa bändin tarinaa laajemmin kuin kadunvarsimainokset ja muut menneen maailman tavat.

Jukkakin näkee alan ottaneen runtua. Ei tilanne silti näytä pohjattoman synkältä.

– Valitettavasti koko kulttuuriala on kärsinyt varsinkin viime vuosina. Rähinäremmiläisillä on päivätyöt ja tulee varmaan aina olemaankin; siten soittaminen ja bänditouhut ovat mahtavaa vastapainoa arjen rutiineihin. Harmillisesti hienoja keikkapaikkoja on lopetettu, mutta toisaalta on livemusaan erikoistuneita mestoja edelleen paljon hengissäkin. Valitettavan moni baari silti ajattelee karaoken ja pubivisan olevan riittävää ohjelmaa. Taitavat baarit aliarvioida asiakkaansa. Voisiko baariin tulla kanta-asiakkaiden lisäksi muitakin, jos hiukan uudistaisi ohjelmaa vaikka live-esiintymisiä lisäämällä?

– Kilpailu on kovaa, Matti toteaa. – Nostankin hattua kaikille soittajille ja musiikintekijöille, joiden pääelinkeino on musiikin tekeminen ja esittäminen. Muusikon perusduuniin näyttäisi kuuluvan jatkuva somepresenssi, yhteistyösopimukset, hyvien biisien tekeminen ja aktiivinen keikkailu, tässä järjestyksessä. Myös hyvää tuuria tarvitaan. Nykyäänhän lähes jokainen musiikinharrastaja pystyy tekemään kotonaan studiotason äänitteen ja julkaisemaan sen koko maailmalle. Runsaan tarjonnan vuoksi yksittäisen kappaleen elinkaari jää väistämättä lyhyeksi. Live-esiintymisissä on sentään käytössä perinteiset käyttöliittymät: bändi soittaa oikeilla soittimilla musiikkia elävälle yleisölle. Keikasta jää ihmisille takuuvarmasti parempi muistijälki kuin digimaailmassa surffailusta. Tosin keikkojen saaminen aloitteleville bändeille on haasteellista.

Lopuksi Matti haluaa vielä antaa hirtehisen vinkin kaikille rock-tähteydestä haaveileville muusikonnaluille. – Takuuvarma menestysresepti kuuluu: Käy koulua, tee läksyt, opiskele ammatti, mene töihin, harrasta musiikkia ja toivo parasta.

Rähinäremmi haluaa olla sellainen livebändi, jota he itsekin haluaisivat käydä katsomassa.

Ikimuistoinen ensikeikka

Rähinäremmin kaltaiset energiset rokkiyhtyeet jäävät usein mieleen juuri live-esiintymisten kautta. Mitä Rähinäremmin keikkarintamalle kuuluu ja millainen livepumppu Rähis oikeastaan on? Muistellaanpa hieman menneitä. Onko mieleen jäänyt jotain erityisen ikimuistoisia hetkiä? Hyvässä tahi pahassa?

– Pyritään olemaan sellainen bändi, jota itse haluaisi käydä katsomassa, Matti tuumii.

– Aloitettiin keikkailu viime vuonna ja heti saatiin mukavasti keikkaa. Livenä yritetään pitää hyvää meininkiä yllä ja tiukat soolot lähtevät biisiin kuin biisiin. Vaikka musamme on punkahtavaa, niin Leo paukuttaa tuplabasaria vähän joka kappaleeseen. Meillä onkin lähes kaikilla myös raskaampi musiikkimaku ja raskaampi tyyli paikoin kuuluu vedoissamme. Rähiksessä Pasi on päälaulaja, mutta keikkasetissä on ollut yleensä vetoja myös Matin ja Jukan tulkitsemina. Sekin osaltaan tuo vaaran tuntua yhtyeelle ja toivottavasti positiivista kokemusta yleisölle. Kevätkaudella taas keikat alkavat ja ainakin niitä kovasti koitetaan järjestää lisää, Jukka täydentää ja ryhtyy samalla muistelemaan ihka ensimmäistä Rähis-keikkaa: – Meidän eka keikka otti heti luulot pois ja on ainakin bassotaiteilijalle toistaiseksi se ikimuistoisin, ja nimenomaan hyvässä mielessä. Päästiin esiintymään tapahtumaan, jossa oli neljä muutakin bändiä ja aivan mieletön äänentoisto sekä lavasoundi. Puitteet loivat kokemuksen, joka ei unohdu. Ja yleisöäkin oli heti runsaasti, mikä toi tietysti lisäfiilistä. Onnistuttiin mielestämme vieläpä todella hyvin sillä keikalla. No olihan siellä tietysti pientä säätöä, mutta ne jäivät ehkä yleisöltä huomaamatta. Hmm, pahassa? Keikkailu on niin kivaa, että pikku takaiskut eivät latista. Ei meillä onneksi ole ollut mitään keikkakatastrofeja.

– Hoidamme keikoilla tarvittaessa oman äänentoiston omilla kamoilla, Sami kertoo. –  Haastavin siivu oli erään privaattikesäfestarin keikka, jossa hoidin neljän varsin erilaisen kokoonpanon (rautalangasta death-metalliin) keikat oma mukaan lukien. Siinä oman keikan soitto meni hieman läpisoitoksi, mutta hauskaa se oli joka tapauksessa, eikä pahempia stiplujakaan onneksi tullut.

Vihdin Kevyen Musiikin Yhdistys

Rähinäremmi kertoo Länsi-Uusimaan olevan suosiollista maaperää bänditoiminnalle. Bändin jäsenet ovat aktiivisesti mukana kotiseutunsa Vihdin yhdistystoiminnassa.

– Vihdin bänditoiminta on aktiivista, Matti iloitsee.  – Vihdin kevyen musiikin yhdistys, Vikke ry, on mahdollistanut monen aloittelevan bändin soittoharrastuksen tarjoamalla edullisia treenitiloja ja järjestämällä omia tapahtumia. Opetustoiminta luo hyvää pohjaa tulevaisuuden kuuluisuuksille Anssi Kelan ym. vihtiläisten menestystarinoiden rinnalle. Vikke ry on yksi vanhimmista kevyen musiikin yhdistyksistä. Tänä vuonna on Vikken 45 v. juhlavuosi ja tarkoitus olisi olla juhlameiningeissä mukana, tietysti täysillä. Yhteistyötä tehdään lähialueiden yhdistysten kanssa ja yhteisiä tapahtumia suunnitellaan.

Vuoden 2025 aikana Rähinäremmi aikoo keikkailun ohessa äänittää lisää kappaleita. Koska Rähinäremmiläisten myönteisyys kuvastaa hienosti kaikkea yhtyeen tekemistä, on haastettukin hyvä päättää Matin kieli poskella ääneen lausuttuun päämäärään: – Tavoitteena on saada sopimus kansainvälisen mediatalon kanssa ja sen myötä päästä esiintymään heidän hallinnoimilleen festareille ja mediasyötteisiin. Syksyllä sitten julkaistaan elämänkerta, niin ehditään loppuvuodesta takaisin treenikämpille viimeistelemään kesken jääneitä hittikappaleita.

Rähinäremmi on:

Pasi Moisander, laulu

Leo Laitinen, rummut

Sami Laitinen, kitara

Matti Kalliomäki, kitara

Jukka Hemilä, basso

spot_img