Vieraskynäilijänä toimii nyt tamperelainen levykeräilijä ja konkari-DJ Jere Seppänen jonka alter egon Jere Dangerous-nimen on voinut bongata jo vuosia mm. kotimaisten reggae-tapahtumien esiintyjälistoilta.
Vuonna 1973 ilmestyi Englantilaisen kirjailijan J.G.Ballardin Crash, jota hän on itse kuvaillut ensimmäiseksi teknologiaan pohjautuvaksi pornograafiseksi romaaniksi. Dystopiassa auto-onnettomuuksien uhrit fetisoivat tilansa ja myöhemmin simuloivat uudestaan tuhoisia akteja joissa koneet, väkivalta, mielikuvat ja ihmiskeho yhdistyvät sadomasokistisesti. Aikanaan kiistelty kirja tunnetaan hyvin myös David Cronenbergin vuoden 1996 elokuvaversiona. Kirjasta työsti elokuvakäsikirjoitusta jo 1970-luvun lopulla nuori, Itävallasta holokaustia paenneiden näyttelijävanhempien lapsi Daniel Miller. Käsikirjoitus ei koskaan valmistunut, mutta se sai muodon vuonna 1978 Millerin perustaman The Normal -yhtyeen ainoan singlen B-puolena. Kappaleen nimi on Warm Leatherette. Kylmän synkkänä säksättävää esitystä voidaan pitää industral- ja synth-pop -klassikkona. Miller perusti myöhemmin menestyksekkään indie levy-yhtiö Mute Recordsin.
Menestyksekkääksi osoittautui myös Englannissa syntyneen, mutta Jamaikalla kasvaneen Chris Blackwellin vuonna 1958 vanhemmiltaan lainaamilla rahoilla perustama Island Records. Yhtiön ensimmäiset julkaisut olivat jamaikalaista musiikkia, mutta levy-yhtiön linja muodostui nopeasti vähintään eklektiseksi. Musiikin lisäksi Blackwell on toiminut myös elokuva-alalla. Vuonna 1962 hän oli kuvaspaikkojen etsijänä ja tuotantoassistenttina elokuvassa Dr No. Suositun James Bond -elokuvasarjan avaus perustuu Ian Flemmingin kirjoihin. Flemming oli jonkin aikaa myös Blackwellin äidin rakastaja.
Vuonna 1977 Blackwell perusti Bahaman Nassauhun Compass Point Studios -äänitysstudion. Studion housebändinä toimi Compass Point All Stars -yhtye, joka koottiin klassisen reggaerytmikaksikon Sly & Robbien ympärille. Tarkoitus oli kuitenkin tuottaa uusia yhteyksiä ja musiikillista fuusiota, ei vain raakaa dancehallia. Englantilaiskitaristi Barry Reynolds ja Level 42 -yhtyeen piirissä toiminut beniniläis-ranskalainen kosketinsoittaja Wally Badarou toivat yhtyeen soundiin oman lisänsä. Kokoonpanoon kuului myös jamaikankiinalainen kitaristi Mickey Chung sekä Studio Onen soundsystemissä 15-vuotiaana musiikkiuransa aloittanut jamaikalainen perkussionisti Uziah ”Sticky” Thompson. Compass Pointissa nauhoitetuista levyistä on suomessa on varmaan kautta aikain kuunneltu eniten AC/DC -yhtyeen Back in Black -tykittelyä, jolla ei ikävä kyllä kuulla ollenkaan Compass Point All Starssin muusikoita.
Vuonna 1980 studioon saapui levyttämään Jamaikalla vuonna 1948 syntynyt nainen, menestyksekkään malliuran pariisissa luonut ja jo kolme kohtuullisesti menestynyttä discolevyä julkaissut Grace Jones. Studiossa syntyi seuraavan kahden vuoden aikana kolmen klassikkolevyn sarja, jonka käynnistää vuonna 1980 ilmestynyt Warm Leatherette. Albumin avaa saman niminen kappale, joka on versio Daniel Millerin sävellyksestä. Jones näytteli myöhemmin May Dayn -roolin vuoden 1985 James Bond -filmatisoinnissa A View To A Kill, jonka tunnuskappaleen esitti Duran Duran. Yhtye on versioinut Warm Leatherette -kappaletta vuoden 2007 kiertueellaan pukeutuneena saksalaisyhtye Kraftwerkin inspiroimiin asuihin.
Bahamalla Warm Leatherette sykkii synkopoidusti, groovaavampana ja hienostuneemmin orkestroituna kuin alunperin. Kappale säilyy kuitenkin jollain tasolla painostavana ja vieraantuneena erityisesti sanoitustensa ja Jonesin teatraalisen tulkinnan kautta. Koneen ja ruumiin yhtyminen ei vieläkään ole täysin kivutonta, mutta kylmän mekaanisen sadomasokismin yhteydessä on myös androgyyniä hedonismia. Lopullisin, väkivaltaisin ja fallisin tapa jolla kone ja ihminen voivat kohdata voi kuitenkin olla ilman halki syöksyvän luodin lävistämäksi joutuminen. Niin kävi 13 ihmiselle vuonna 1970, kun Kent Staten yliopistossa protestoitiin Vietnamin sotaa vastaan. Ohion kansalliskaarti avasi tulen mielenosoittajia kohti. Neljä ihmistä kuoli.
Kuolleiden opiskelijoiden kohtalo järkytti ja ajoi ihmisiä vaihtoehtoisille urapoluille. Mielenosoituksiin osallistuneet Kent Staten opiskelijat Gerald ”Jerry” Casale ja Bob Lewis alkoivat kehittää mustan huumorin sävyttämiä teorioita ihmiskunnan alennuksesta ja suunnasta huonompaan. He puhuivat de-evoluutiosta. Heidän perustamansa yhtye DEVO on taiderockin ja new waven merkittävimpiä yhtyeitä. Jotkut uskovat että yhtyeen Whip It -kappaleestaan tuli hitti myös koska sen sanoitusten voi kuvitella käsittelevän masturbointia ja sadomasokismia. Erään tulituksessa menehtyneen opiskelijan tyttöystävä oli puolestaan nuori Chrissie Hynde. Hän ei tässä vaiheessa halunnut jatkaa elämäänsä Ohiossa tai edes Yhdysvalloissa, vaan muutti Englantiin. Vastakulttuuri veti puoleensa. Hynde työskenteli musiikkilehti NME:n toimittajana ja vaatemyyjänä Vivienne Westwoodin ja Malcolm McLarenin bondageasuja ja muotia myyneessä SEX -kaupassa. Heidän tunnetuin markkinointikamppanjansa oli Sex Pistols -niminen punkyhtye.
Vuonna 1980 Hynde perusti The Pretendersin. Yhtye ei ollut varsinanen punkbändi, mutta liikkeen vaikutus ja 1970-luvun lopun englanti kuuluvat sen tuotannossa. Useat lähteet kuvailevat sitäkin new wave -yhtyeeksi. Hieman horjuva valkoinen reggaesoundi on osa tätä ilmaisua, ja The Pretendersin kohdalla se kuuluu hyvin kappaleessa Private Life. Hynde itse on sanonut, että Grace Jonesin Compass Point Studiolla levyttämä versio biisistä kuulostaa siltä kuin hän on aina halunnutkin sen kuulostavan. Kappale on Warm Leatheretten A-puolen toinen kappale. Albumiversio kestää viitisen minuuttia – täyden kokemuksen saa maksisingleltä, jonka saksalaispainos kätkee B-puolelleen myös toisen merkittävän kappaleen samoista sessioista.
Warm Leatheretten kadonnut kappale on maaninen reggae-not-reggae -versio Joy Division -yhtyeen kappaleesta She´s Lost Control. Joy Divisionin laulaja Ian Curtis hirttäytyi ennen yhtyeen ensimmäistä Yhdysvaltojen kiertuetta vuonna 1980. Ennen kuolemaansa hän oli kuunnellut Iggy Popin vuoden 1977 The Idiot -albumia. Se sai aikoinaan nimensä Fjodor Dostojesvkin vuoden 1868 romaanista Idiootti, jonka päähenkilö sairasti Curtisin tavoin epilepsiaa. Dostojevski matkusti kirjan kirjoittamisen aikaan euroopassa ja vaikuttui Dresdenissä näkemästään Hans Holbein nuoremman maalauksesta Kristuksen ruumis haudassa. Vuoden 1521 tienoilla valmistunut maalaus oli julkinen tilaustyö, jonka piti olla muistutus kuolevaisuudesta koko kristikunnalle, mutta mätänevä Jeesus on niin makaaberi ja graafinen että teos oli pitkään nähtävillä ainoastaan yksityisessä kappelissa Baselissa. Jones kertoo vuoden 2015 elämäkerrassaan I´ll Never Write an Memoir että eläytyi kappaleen nauhoituksiin niin vahvasti, ettei vieläkään pidä sen kuuntelemisesta koska kuulee siinä oman hulluutensa.
Molemmat kappaleet ovat Gracen Jonesin parhaimmistoa. Ne toimivat malliesimerkkeinä siinä miten reggae-vaikutteet voidaan saada toimimaan myös ilmaisun ydinalueen eli jamaikalaisen musiikin valtavirran ulkopuolella, kun osaaminen ja visio riittävät.
Jos She´s Lost Control olisi haluttu mahduttaa tälle levylle, niin sen tieltä olisi voitu siirtää pois vaikka sen ainoa kappale joka on osittain Jonesin omaa säveltuotantoa, A Rolling Stone. Kappaleella on toki oma viehätyksensä, mutta hieman surkuhupaisasti sykähtelevä, kevyttä country- ja kapakkalaulutunnelmaakin herättelevä kappale ei täysin vakuuta. Tästäkin kappaleesta on myös pidempi maksisingleversio saatavilla.
Musiikillisten fuusioiden toimiminen tai toimimattomuus on myös kuulijasta kiinni. Kaikki ihmiset eivät ymmärrä vuonna 1970 perustetun Roxy Music -yhtyeen viehätystä, mahdollisesti koska yhtyeen ilmaisu on aina ollut hieman vaikeasti määriteltävää ja moneen suuntaan poukkoilevaa. Ambientguru Brian Eno soitti hetken tässä progressiivisessa pop-yhtyeessä, jonka näkyvin hahmo oli kuitenkin sen laulaja, tyyliniekka Bryan Ferry. Yhtyeen hienostunut näkemys vinksahtaneen discofunkahtavasta tanssimusiikista on parhaimmillaan kappaleessa Love Is The Drug vuodelta 1975. Kappaleen Top of The Pops -taltioinnissa Ferryllä on toisen silmänsä peittona musta silmälappu, koska hän oli ”törmännyt oveen, tai jotain”. Vuonna 2005 kappaleen bassolinja päätyi sijalle 26. Stylus Magazinen ”Top 50 Basslines of All Time” -listalla. Jonesin Warm Leatherette -levyllä tämän Roxy Musicin Ruotsalais-Irlantilaisen basistin John Gustafssonin bassolinjan soittaa Robbie Shakespeare. Levyn A-puolen päättävä albumiversio kappaleesta on sen pisin, yli 7-minuuttia, mutta maksisingleiltä löytyvä Long Version lisää siihen vielä yli minuutin. Levyn kärkeä tämäkin.
For Your Eyes Only on kahdestoista Bond -elokuva. Debbie Harryn luotsaama new wave -hittilinko Blondie levytti saman nimisen kappaleen elokuvan tunnussävelmäksi vuonna 1981. Se ei lopulta päätynyt elokuvaan, paikan vei Sheena Eastonin versio. Kappale päätyi seuraavana vuonna yhtyeen ensimmäisen kauden viimeiselle levylle The Hunter. Levy on luultavasti saanut nimensä sille sisältyvästä versiosta Motown-maestro Smokey Robinsonin kappaleesta The Hunter Gets Captured By The Game. Samainen kappale taltioitui nauhalle myös Compass Pointin studioilla hieman aiemmin, ja se on Warm Leatheretten B-puolen avausraita. Kevyesti rullaava ja mukavasti groovaava tulkinta. Pidennetty miksaus tästäkin kappaleesta löytyy maksisingleiltä. Vuonna 1995 eräs versio kappaleesta päätyi Batman Forever -elokuvan soundtrackille Massive Attackin ja Everything But The Girl -yhtyeen laulajan Tracey Thornin yhteistyönä. Samana vuonna kalifornialaisella vieroitushoitoklinikalla menehtyi sydänkohtaukseen Grateful Dead -yhtyeen nokkamies Jerry Garcia. Hän oli nauhoittanut kappaleesta oman versionsa jo vuonna 1974 soololevylleen Compliments.
Mekaaninen huumeruisku lävistää ihon käyttäjän itsensä toimesta, toisin kuin roomalaisen väkivaltakoneiston Longinuksen keihäs, joka työntyi Jeesuksen kylkeen synnyttäen viidennen stigman ajanlaskumme alkumetreillä. Haavan symboliset kuvaukset taidehistoriassa on usein psykoanalyyttisesti tulkittu voimakkaan vaginaalisina. Englantilainen laulajatar ja näyttelijä Maranne Faithfull julkaisi ensimmäiset levynsä vuonna 1965. Svengaavan Lontoon tähti ajautui pahaan alkoholi- ja huumekoukkuun, sairastui anoreksiaan ja asui kaduilla 1970-luvulla.
Vuonna 1979 Faithfull teki näyttävän paluun Broken English -levyllä. Käheytynyt ääni ja rujot tarinat muodostavat rytmikkäiden uuden aallon taustojen kanssa kiehtovan kokonaisuuden. Korvakuulolta levyn nimikappale voisi olla Compass Pointilla nauhoitettu. Levyn julkaisi Island Records. Kitaraa soitti ja levyn kappaleiden varhaiset demot tuotti Barry Reynolds. Hänestä tuli pian sen jälkeen Compass Point All Starsin toinen kitaristi. Hänen vuoden 1982 sooloalbuminsa I Scare Myself on myös yksi kuuntelun arvoinen Compass Pointilla nauhotettu levy. Broken Englishiä ei versioitu Warm Leatherettelle, vaikka se olisi sinne hyvin sopinutkin. Sen sijaan levyn B-puolen toinen raita on Reynoldsin säveltämä sanoituksiltaan brutaali Bullshit, joka on kuitenkin lopulta pohjimmiltaan aika perinteinen pubirokkibiisi.
Amerikkalaismuusikko Tom Petty kuoli opiaattipohjaisten kipulääkkeiden yliannostukseen vuonna 2017. Hän julkaisi ensimmäisen soololevynsä The Heartbreakers -yhtyeensä kanssa vuonna 1976. Levyltä löytyy lyhyehkö Breakdown -niminen kappale. Se ei menestynyt heti, mutta pääsi listoille pari vuotta myöhemmin kun se päätyi muuten flopanneen FM -elokuvan menestys-soundtrackille. Kappaleen kevyen raukea americana sisältää jo valmiiksi pienen aavistuksen takapotkusta, eikä sen muokkaaminen vielä vähän enemmän reggaen suuntaan ole varmasti ollut mikään varsinainen ongelma Compass Pointin väelle. Petty kirjoitti kappaleeseen kolmannen säkeistön erityisesti tätä versiota varten. Jones tulkitsee biisin ehkä hieman lakonisesti, mutta täysin uskottavasti.
Ranskalainen Jacques Higelin teki pitkän ja menestyksekkään uran sekä näyttelijänä että muusikkona. Ranskalaiseen tapaan hän on parhaiten tunnettu omalla kielialueellaan. Vuonna 1976 hän nauhoitti albumia Pariisin lähellä Château d’Hérouville -studiolla. Mukana oli hänen silloinen kumppaninsa, ranskalais-vietnamilainen Kuelan Nguyen. Samassa sudiossa nauhoitti The Idiot -levyään myös Iggy Pop, joka vaikuttui Nquyenista sen verran, että päätyi tekemään hänestä David Bowien kanssa molempien versioiman ja tahoillaan julkaiseman kappaleen China Girl. Higelin albumilta löytyy puolestaan Paris -niminen kappale, jonka Bahamalla nauhoitettu versio on Warm Leatheretten päätösraita. Pariisin mallivuosinaan vaikuttavan aksentin hankkinut Jones on levyttänyt useita ranskankielisiä kappaleita, jotka ovat kaikki hieman teatraalisia, mutta se taitaa kuulua asiaan.
Warm Leatheretten ensimmäisten painosten kannet on suunnitellut ja kuvannut Jonesin silloinen partneri, ranskalainen Jean-Paul Goude. Kuvassa Jonesin yllä on Japanilaisen Issey Miyaken suunnittelema mekko. Miyake kuoli vuonna 2022 Hiroshimassa, kaupungissa johon Yhdysvallat pudotti uusinta teknologiaa edustavan atomipomminsa vuonna 1945, surmaten arvioiden mukaan yli satatuhatta siviiliä. Miyake teki pitkän uran muodin parissa ja suunnitteli myös työasut Sonylle ja Applelle. Applen uniformua ei koskaan otettu käyttöön, mutta yhtiön keulakuva Steve Jobs käytti Miyaken suunnittelemia mustia ”mock turtle neck” -paitoja kuolemaansa asti. Levyn kansikuvasta sitä ei helposti huomaa, mutta kuvan ottohetkellä Jones oli raskaana. Ennen levyn julkaisua syntyi hänen ainoa poikansa, Paulo Goude.
