Alarmin symppis johtohahmo Mike Peters kuoli 66-vuotiaana 29.4.2025 taisteltuaan syöpää vastaan 30 vuotta eli lähes puolet elämästään. Alarm perustettiin 1981, mutta osittain samat tyypit olivat soitelleet yhdessä jo vuodesta 1977 ja Seventeen-nimellä oli tehty yksi mod-tyylinen singlekin 1980. Tuo yhtye esiintyi loppuaikoinaan nimellä Alarm, Alarm. Tuosta olikin helppo muuttua Alarmiksi. Kokoonpanoa ei tarvinnut muutella, koska jo Seventeen-single oli tehty samalla kokoonpanolla Peters, Eddie MacDonald, Dave Sharp ja Nigel Twist. Tämä kokoonpano pysyikin kasassa vuoteen 1991, jolloin bändi hajosi.
Ensimmäinen levytys Alarm-nimellä oli omakustannesingle Unsafe Building/Up For Murder syyskuussa 1981. Sitä tehtiin 1000 kappaletta. A-puoli on sähköinen ja tässä kappaleessa Peters soittaa poikkeuksellisesti bassoa, vaikka bändin basisti oli MacDonald. Tosin alussa olikin vähän epäselvää, kuka mitäkin soittaa, paitsi Twist oli rumpali. Biisihän on jo aika tuttua melodista Alarmia uusi aalto -vaikuttein. Up For Murder on sitten akustinen esitys. Akustisuudesta huolimatta tämä on enemmän punkimpi esitys, johtuen sanoista. A-puoli on MacDonaldin ja Petersin teos ja B-puoli Sharpin.
Bändi yritti saada levytyssopimusta, mutta ei oikein tahtonut tärpätä. Lopulta I.R.S. otti bändin hoiviinsa ja lokakuussa 1982 ilmestyi hieno kolmen biisin single Marching On/Across The Border – Lie Of The Land. Huhtikuussa 1983 ilmestynyt single The Stand/Third Light (live) nousi jopa listoille sijalle 86. 12-tuumaisella on B-puolella eri biisi(t), liveversiot For Freedomista ja Reason 41:sta. Edellinen single, tämän A-puoli ja For Freedom julkaistiin kesäkuussa 12-tuumaisena mini-LP:nä ja se nousi USAn listoilla sijalle 126. Syyskuussa 1983 bändi sai ensimmäisen hittinsä, kun 68 Guns nousi brittilistoilla sijalle 17 ja USAssa sijalle 106. 7-tuumaisen B-puolella on biisistä versio 2. Tulevalla LP:llä nämä on yhdistetty ja se kestää siinä liki 6 minuuttia. 12-tuumaisen A-puolella ne on myös jo yhdistetty ja B-puolella on Thoughts Of A Young Man, joka on ihan hyvä biisi sekin. 68 Guns oli sitä tarttuvaa punkinsekaista taistelulaulua, joista tuli hieman bändin tunnusmerkki. Siis hieman siksi, että Alarm soitti monenlaista muutakin, mutta alkuaikoina erityisesti nämä tarttuvat melodiarypäkset nostivat heidät suosioon.
Vielä ennen LP:tä ilmestyi toinen hitti Where Were You Hiding When The Storm Broke?/Pavilion Steps ja 12-tuumaisella What Kind Of Hell tammikuussa 1984. Se nousi Briteissä sijalle 22. Where… on aika paljon 68 Gunsin tyylinen tarttuva 77-tyylinen poppis. B-puolen Pavilion Steps on mielestäni yhtyeen ensimmäinen huono biisi eikä Tuo What Kind Of Hellkään niin kummoinen ole.
Vihdoinkin päästään LP:seen. Se ilmestyi helmikuussa 1984. Sen aloittaa levyn lyhyt nimibiisi, joka on lähinnä tuollainen akustinen julistus (jota siis Declaration suomeksi tarkoittaa). Seuraavaksi ovat singlebiisit Marching On ja Where… Ne nyt olivat jo hyviksi todetut. Third Lightissa laulaa MacDonald ja se on tuollainen punktyylinen rockbiisi. Sitten on taas singlebiisi eli tietysti mukana oleva 68 Guns ja siis sen pitkä versio. Se on ehdottomasti yhtyeen viiden parhaan biisin joukossa. We Are The Light on enemmän sitten yhtyeen akustista puolta. He soittivatkin keikoilla noihin aikoihin akustisen ja sähköisen osuuden.
B-puolen aloittaa levyn heikoin biisi. Shout To The Devil ei mielestäni sovi bändille lainkaan. Se on enemmän jotain hardrockia, ei nyt sentään mitään heavya, kuten biisin nimi ehkä antaa ymmärtää. Blaze Of Glory on taas hoilaamaan yllyttävä biisi. Tällä kertaa kylläkin enemmän balladinopeudessa, mutta kertosäe on tuttuun tapaan tarttuva. Tell Me on levyllä ainoa Sharpin yksintekemä ja tuollainen 60-luvun folkin tyylinen kappale. Hän myös laulaa sen. Seuraavana on tuleva single The Deceiver, joka on tuollainen rauhallinen popbiisi jälleen tarttuvine kertosäkeineen. Singlenä se ilmestyi maaliskuussa 1984 B-puolellaan studioversio Reason 41:sta ja 12-tuumaisella Second Generation. Se oli Englannissa sijalla 51 ja USAssa 104. Seuraavanakin on singlebiisi, mutta The Stand on tässä lyhyenä akustisena versiona. Howling Wind päättää levyn ei niin onnistuneesti. Se on taas vähän tuollainen machoilulta kuulostava kappale. Ei nyt sentään kuten tuo Shout, enemmänkin jonnekin Rolling Stonesin suuntaan.
Kokonaisuutena levy on kuitenkin todella hyvä ja mielestäni bändin paras. Listasijoituksiakin tuli ihan kivasti; Englannissa sija oli 6 ja se myi hopeaa. USA 50, Kanada 35, Norja 14, Ruotsi 22 ja Uusi-Seelanti 38. Suomessa Alarm ei listoille noussut, mutta kyllä sillä täälläkin suosiota oli, koska he olivat kesän 1984 Ruisrockissa ja kuulemma hyviä. Declarationin biiseistä suurin osa on MacDonaldin ja Petersin tekemiä, osassa on mukana Sharp. Tuottajana toimi Alan Shacklock, joka on tuottanut mm. Mike Oldfieldia, Meat Loafia ja Bonnie Tyleria. Levystä julkaistiin vuonna 2000 remasteroitu versio, jossa biisit ovat eri järjestyksessä ja siinä on 10 bonusta eli aiemmin julkaistuja tai tulevia singlejulkaisuja tai muuta harvinaisempaa kamaa, kuten vanha gospellaulu Bound For Glory.
Tulevista sinkuista The Chant Has Just Begun oli pettymys. Se oli liian hempeää tavaraa huonolla tavalla. Se kuulosti liikaa viihteeltä, B-puolellaan sillä oli Pete Seegerin Bells Of Rhymney, joka sentään on hyvä biisi. 1985 ilmestynyt Absolute Reality sitten taitaa olla yhtyeen paras biisi, ainakin ennen comebackia. Se on todella Clash-vaikutteinen jälleen tarttuva biisi, joka oli kyllä seuraavankin LP:n jenkkipainoksessa. Unbreak The Promise on myös hyvä kaunis biisi, enkä tiedä, onko sitä julkaistu muualla ennen vuotta 2011, jolloin se oli samannimisellä CD-EP:llä. Alarmilla menikin seuraavaan LP:seen liki 2 vuotta (vrt.Clashin eka ja toka väli). Tuo Chant ilmestyi lokakuussa 1984 ja Absolute maaliskuussa 1985. Toinen LP Strength oli vihdoin kaupoissa lokakuussa 1985. Myös se myi hopeaa ja nousi USAssa vielä ensi-LP:täkin korkeammalle eli sijalle 39. Tämä oli vielä hyvä LP, jossa muutos Declarationiin ei niin kovin suuri ollut, vaikkakin vähän sliipatumpi linja oli joissain biiseissä jo läsnä.
Seuraava LP ilmestyikin tuosta tasan kahden vuoden päästä ja Eye Of The Hurricane on kuin eri bändin tekemä. Biisin nimetkin jo kertovat muuttuneesta linjasta: Only Love Can Set Me Free, Rescue Me tai Presence Of Love. Ei kiinnostanut enää yhtään, vaikka tuon halvalla ostinkin. Kuten seuraavankin The Changen. Yhtye teki vielä viidennen LP:n Raw vuonna 1991 ja hajosi pian sen jälkeen. Peters kokosi uuden Alarmin vuonna 2004 ja keikkaili ja levytti sen kanssa kuolemaansa asti. Hän oli myös ollut soolouralla tässä välissä ja yhtyeessä Dead Men Walking. Muita jäseniä siinä oli mm. Captain Sensible ja Glen Matlock. 2011 hän liittyi Big Countryyn, jonka kanssa teki LP:n The Journey ennen kuin erosi 2013. Sharp taas on tehnyt lähinnä soolouraa ja julkaissut monia levyjä. MacDonald teki EP:n vuonna 2016 yhtyeensä Smalltown Glory kanssa. Twististä en tiedä muuta kuin, että hän soittaa yhdellä biisillä rumpuja New American Farmersin levyllä The Farmacology Sessions vuodelta 2014.
–V. Vahtera
