Kyllähän kaikki nyt ainakin nuo A-puolen biisit ovat kuulleet. Neljä ensimmäistä biisiä on ainakin klassista suomipunkkia, Ei tää lama päähän käy, Häirikkö oon, Tapan aikaa ja Tahdomme tilaa. Tietty se viideskin eli suurin hittinsä Katupoikien laulu; sitä ei tosin oikein enää jaksa kuunnella, sitä kuuli silloin ilmestyessään jo koko ajan ja vieläkin ihan kiitettävästi.
Bändi julkaisi Factory-singlen vuosi sitten ja sehän tarttui heti 60-lukutyylisellä melodisuudellaan. Tämä ei suinkaan ole ihme, sillä biisintekijänä toimii Marko Kantola (laulu, kitara, koskettimet), joka oli aiemmin Nightingales-yhtyeen johtohahmo. Nyt on sitten täyspitkän vuoro. Singlen A-puolen lisäksi levyllä on 11 biisiä todella tyylitajuisesti tehtyä poppia.
Tässähän on pari muutakin julkaisijaa, mutta tuo on ainoa, missä on numerokoodi. Tämä on ilmestynyt kasettina vuonna 2015 ja itse asiassa nämä ovat silloin äänitettyjä uusia versioita yhtyeen vanhemmista biiseistä (en tiedä, ovatko kaikki vanhoja biisejä). Mukana on esim. jo 1984 Pyhäkoulun kanssa tehdyn yhteis-EP:n Lapsuusmuistoja 3 biisiä uusina versioina.
Tämä viiden biisin mini-LP on sitten taas äänitetty jo 1984 aivan eri kokoonpanolla. Soittajistossa on mm. Vaussa soittaneet rumpali Tapio Leppänen ja kitaristi Matti Hanski, taustalauluissakin on saman yhtyeen basisti Harri Savilahti, bassossa taas Äpylin (yhtyeen alkuperäinen nimi on liian pitkä!) Jari Kupiainen, ei siis sama mies, joka soitti mm. Kosmonautsissa. Lisäksi pasuunassa on Mikko Griinari, Kivi soittaa laulun lisäksi kitaraa ja koskettimia. Levy jäi silloin julkaisematta.
Benjamin Stevensonin Jokainen perheestäni on tappanut jonkun on täynnä mustaa huumoria ja yllättäviä käänteitä. Kirja tarjoaa uniikin kertojaratkaisun ja vangitsevia hahmoja.
Gruthin uusin drone-albumi on jaettu napakasti kahteen osioon Act I: Unwanted Effects ja Act II: The Night of the Iguana. Äänikollaasit ovat artistille tuttuun tapaan n. 22 minuuttisia sinemaattisia epookkeja. Levyn julkaisijana toimii sisilialainen levymerkki Temporize.
