Joskus levyjä on erittäin hankala arvottaa tai laittaa omaan suosikkijärjestykseen. Näin itselleni on käynyt alkujaan Norjasta kotoisin olevan Varg Vikernesin sooloprojektin Burzumin kanssa. Ysärin alusta sen puoliväliin asti Vikernesin tuotanto oli suorastaan erinomaista julkaisu toisensa jälkeen ja mukavan vaihtelevaa, vaikka sävellyskynän tietyt peruselementit olivat aika lailla samanlaiset. Myös soundeissa oli omanlaisensa tyyli, vaikka äänimaailma, sekä riffit varioivatkin levy levyltä.
Ennen kaikkea tuon aikavälin albumeissa minua on eniten kiehtonut todella mystinen ja melankolinen tunnelma, sekä ainutlaatuinen epätoivoisuus, joka korostuu äärimmäisen ahdistavissa, raaoissa ja uniikeissa vokaaleissa.
Kuitenkin nostaisin omalla kohdallani katalogista kaksi julkaisua yli muiden, eli Hvis Lyset Tar Oss (1994) ja Filosofem (1996) albumit. Nämä esittelivät etenkin Burzumin toistoon perustuvan ja ambientmaisen tyylin, sekä pitkät kappaleet. Pohjalla olevat erittäin minimalistiset ja surumieliset syntetisaattorikuviot kruunaavat kokonaisuudet täydellisesti, sekä näitä molempia levyjä yhdistää erityisesti myös todella hypnoottinen tunnelmointi. Näiden lisäksi varsinkin jälkimmäistä koristaa todella brutaali, äärimmäisen särötetty äänivalli.
Kyseisiltä julkaisuilta on todella hankala nostaa yksittäisiä kappaleita tavallaan esille, sillä ne toimivat kokonaisuudessaan erinomaisesti. Kuitenkin on aina syytä mainita Hvis Lyset Tar Ossilta monien kaikkien aikojen black metal -kappaleena pitämä Det Som En Gang Var ja ambientbiisi Tomhet, joka on varmasti monet metallipäät tutustuttanut kyseisen genren musiikkiin kunnolla ensimmäistä kertaa. Filosofemilta puolestaan kaksi ensimmäistä kappaletta Dunkelheit ja Jesu Død pitää myös ehdottomasti aina ottaa esille.
Vaikka kokonaisuudet ovat tosiaan sulavia, nämä kaikki edellä mainitut biisit ovat niin järkyttävän kovaa materiaalia, että muut erinomaiset kappaleetkin väistämättä tuntuvat niiden rinnalla ”vain hyviltä”, jos näin voi edes asian ilmaista.
Itselleni ovat myös aina iskeneet näiden levyjen lyriikat, jotka poikkeavat persoonallisesti muusta mustan metallin massasta, sekä siinä missä black metal yhdistetään usein panssarivaunumaiseen nopeaan jyräykseen, Burzumin tuotanto luottaa lähinnä keskitempoisiin tunnelmapaloihin.
Hyvistä yrityksistään huolimatta Vikernes ei ole pystynyt palaamaan tälle tasolle myöhemmin enää, vaikka uudemmista julkaisuista pari ajaa ihan hyvin asiansa. Lisäksi moni on Burzumin vanavedessä julkaissut samantyylistä materiaalia ihan onnistuneesti, mutta Varg Vikernes oli näitä levyjä tehdessä sellaisessa moodissa, että en usko kenenkään enää koskaan pystyvän mihinkään vastaavaan.
Nämä kaksi levyä ovat omituisia ja jännittäviä aikahyppyjä mysteeriseen, synkkämieliseen maailmaan, jota ei ole koskaan ollut olemassa. Kirsikkana kakun päällä on vielä Theodor Kittelsenin maalausten koristama kansitaide.
– K. Leijala
