The Someloves ei oikeastaan ollut bändi, vaan lähinnä Stemsin johtomiehen Dom Marianin ja entisen Lime Spiders -kitaristin Darryl Matherin popprojekti, joka teki vuosien 1985-1990 välillä muutaman singlen lisäksi tämän LP:n. Tämä tietty Australiasta tullut, öh, bändi koukutti kyllä minun lisäkseni täällä Suomessakin monet muutkin. Kaverini Pankun kanssa näitä biisejä tuli soiteltua Tampereen kaduilla ja myöhemmin teimme akustisen EP:n, jossa ”yhtyeen” nimi oli Many Hates.
No asiaan, ekoilla sinkuilla rummuissa oli Stemsin Gary Chambers ja bassossa ranskalainen jo edesmennyt Christian Houllemare, jonka menneisyyteen kuului sellainen yhtye kuin Bad Brains: heh, kyseessä ei tietenkään ole se jenkkibändi, vaan ranskalainen garagerockbändi, joka teki mini-LP:n vuonna 1983. Australiassa bändejään oli mm. hieno Happy Hate Me Nots. Tällä LP:llä basistina on Tony Italiano, josta tuli Marianin bändikaveri myöhempään DM3-yhtyeeseen ja rummuissa Robbie Scorer, joka myös jatkoi Marianin kanssa tuossa ja muissakin yhtyeissä.
Aiemmin mainittu kaksikko soittaa tällä levyllä vain yhdellä biisillä, aiemmin singlenä julkaistulla Know You Now’lla (tässä on kuitenkin eri miksaus), joka taitaa kylläkin olla kovatasoisen levyn paras. Tämä on alun Meltistä lopun Another Happy Endingiin aivan täydellistä melodista poppia ja nyt ei puhuta todellakaan mistään punkista, itse asiassa tämä on kaukana siitä, vaan enemmän tuollaista 60-luvun suuntaan hamuilevaa poppia. Marianin Stems oli aloittanut täysin 60-luvun garage-tyylisenä bändinä siirtyen vasta loppuaikoinaan vähän tämän tyyliseen musaan ja Matherin Lime Spiders taas oli rajua punkinsekaista rockia ehkä vähän Stoogesin tyyliin. Tätä tuli aikoinaan kuunneltua monia kertoja peräkkäin, koska levyllä ei ole kuin yksi biisi, mistä en innostunut, tylsähkö ei-popmainen (heh) Girl Soul, mutta meni sekin siinä ohessa. Siksi biiseistä on muodostunut ikään kuin yhtenäinen ääniraita eräälle elämän vaiheelle ja vaikka tuon Know You Now’n mainitsin, niin Girl Soulia lukuun ottamatta kaikki biisit ovat suht samaa tasoa, sydämeen käyviä rakkauslauluja yhtä kaikki.
Levyllä on useita vierailijoita, mm. kitaristi Mitch Easter, jolla on tuhat bändiä ja hän jatkoi myös Matherin kanssa tänä päivänäkin toimivaan Orange Humble Bandiin, joka ei musiikillisesti Somelovesista eroa juuri lainkaan, laulajana vain on eri mies. Yhdistävä tekijä on myös se, että OHB ei keikkaile, tai en ainakaan tiedä, että Someloves olisi tehnyt keikkoja. Tätä levyä oli joskus saatavilla ihan parilla markalla Anttilan laatikoista, koska tästä on tehty Skandinavian painoskin ja ei tämä ilmeisesti kuitenkaan ihan valtavirtapoppia sitten ollut; listoille nousi vain kotimaassaan, sielläkin sijalle 80, eikä nykyään taida ihan joka päivä tulla vastaan.
Vuonna 2006 julkaistiin kuitenkin tupla-CD Don’t Talk About Us, joka sisältää koko tuotannon ja vähän muutakin, eli tämän lisäksi nuo singlet (joukossa loistavat Jack Robinson ja Don’t Talk About Us, jossa yhtye on rajuimmillaan) ja yksi demo ja yksi eri miksaus. Se on kylläkin julkaistu vain Australiassa. Matherin jatko tulikin jo mainittua, Marianilla taas on bändejä niin paljon, että ei jaksa luetellakaan, täydellistä poppia niissä useimmissa kuitenkin tavoitellaan. Ohessa on tullut pari soololevyäkin, joista toisella hän ”coveroi” tältä levyltä biisit Sunshine’s Glove, Melt ja Know You Now, viimeksi mainittu löytyy myös herran DM3-yhtyeen Roskilden livelevyltä, joka on äänitetty 1994 mutta julkaistu vasta 2013. Stems teki myös jossain vaiheessa comebackin, mutta on sittemmin taas kuopattu. Marianihan on australialainen legenda jonkun Chris Baileyn tavoin, ei ehkä niin maailman tunnetuimpia, mutta helvetin arvostettuja tietyissä piireissä.
V. Vahtera
