Lappeenrannan thrash-ylpeys Madred on palannut ryminällä parrasvaloihin.
Etelä-Karjalaa pidetään monesti metallimusiikin mekkana, eikä aivan syyttä. Onhan esimerkiksi Lappeenrannasta ja sen naapurikunnasta Lemiltä singahdellut musiikkitaivaan tähtikartalle nimiä, joista voidaan puhua miltei mainstreamina.
Lappeenrannasta ponnistaa myös vimmaista thrash-vaikutteista metalliaan paiskova Madred. Vaikka bändin jäsenet ovat vielä kaukana keski-iästä, on Madred ehtinyt olla toiminnassa liki 15 vuotta. Vuonna 2021 julkaistu debyyttialbumi ”Overtime” sai osakseen ansaittua huomiota, ja monissa metallimedioissa levy noteerattiin vahvasti. ”Overtimen” pääuoma kulki voimakkkaasti thrashin viitoittamassa virrassa, mutta välillä kuultiin myös hiukan kaavasta poikkeavaa matskua.
Keväällä 2024 Madred laittoi pihalle erittäin ammattimaisen, vihaisen ja vimmaisen ”Breaking Point”-EP:n. Elokuussa pihalle tuli puolestaan uusi video ”Blood Will Flow” -kappaleesta. Videosta ja sen syntyprosessista voit lukea lisää täältä.
Mutta mitä Madredille kuuluu nyt? Ja missä se oikeastaan onkaan piileskellyt viime vuodet? Yhtyeen laulaja-kitaristi Oskari Hurskainen istutettiin Emotion Zinen piinapenkkiin.
Teillä on ollut hiukan hiljaisempia aikoja tässä ja miehistönvaihdoksiakin on tullut. Mikä on muuttunut vuodesta 2021, jolloin debyytti tuli pihalle?
”Treenis on vielä sama. Menneet kolme vuotta ovat olleet pitkä ja omituinen ajanjakso. Debyytin kanssa ei päästy keikoille. Kaikki pysähtyi, paitsi sävellystyö. Uusi EP oli tänä aikana työstössä, mutta haasteita oli matkalla vähintäänkin sopivasti. Voi myös sanoa, että jotain kasvua näinä aikoina tuli, arvostusta sitä kohtaan miten ja miksi tätä hommaa tehdään, kaiken sen takia mitä on tapahtunut.”
Kesällä julkaistu video kappaleesta ”Blood will Flow” on kerännyt varsin mukavasti näyttökertoja esimerkiksi YouTubessa. Kerro hiukan videon ja kappaleen syntyprosessista ja teemasta.
”Kappaleen perusrakenne on tehty jo aika pian debyytin jälkeen. Siinä vaiheessa teemat joita pyöriteltiin sanoituksissa oli aika erilaisia. Elelin silloin itsekseni ja kirjoitin sanoja juuri tätä kappaletta ajatellen. Näkökulma alkoi kuitenkin tuntumaan loppujen lopuksi liian Disney-kamalta, kun maailmantapahtumat alkoivat kehkeytyä yhä hurjemmiksi. Videon suhteen tämän tyylinen homma oli suunnitteilla jo yhdelle aikaisemmalle kappaleelle, mutta tähän se tuntui lopulta sopivan parhaiten. Ideahan oli simppeli, ja teeman mukaisesti ei tässä hirveästi ilottelu olisi toiminut.”
Yhteistyö biisinkirjoittamisen keskiössä
Minkälainen Madredin biisintekoprosessi ylipäänsä on? Tehdäänkö uutta materiaalia kuinka demokraattisesti? Tässähän on monta koulukuntaa; toiset tekevät biisejä esimerkiksi jammailusessioissa syntyvien riffien pohjalta koko porukalla, joskus taas bändin pääasiallinen biisinikkari saattaa demottaa vaikka koko biisin himassa, ennen kuin esittelee sen muulle bändille. Mikä on Madredin tapa?
”Madredin biisinteko on aina ollut yhteisesti säätöä. Biisit tehdään yhdessä treenikämpällä. Tottakai pohjaidea lähtee aina yhdestä riffistä, sanasta, lauseesta, melodiasta tai siitä tunteesta mitä milloinkin tavoitellaan. Joskus on käynyt niinkin, että jollain on runko jo mietittynä, mutta se sävelletään ja sovitetaan yhdessä loppuun treenikämpällä. Toki vielä jopa studiossa voidaan tehdä muutoksia, jos jokin ei enää tunnu samalta kun oli alun perin ajateltu. Jammailun kautta on tullut monia kohtia ja ideoita, joita en usko että kukaan olisi yksin nyhväämällä keksinyt. Ja tärkeänä tässä on uskallus porukan kesken. Joku voi soittaa joskus upean jutun treeneissä tajuamatta sitä itse. Silloin pitää muiden tajuta sanoa ja pysäyttää: “mitä sie äsken soitit”, “soita uudestaan, tuo on hyvä”. Yksin tällaiset voisivat mennä helposti ohi.”
Madredin riffittelyssä on usein varsin perinnetietoisia ratkaisuja, jotka saattavat olla thrashista ja muusta nopeammasta metallista jo entuudestaan tuttuja. Ja kuitenkin samaan aikaan ilmavasti ja teidän omalla tavallanne toteutettuna. Millainen on sinun mielestäsi hyvä kappalerakenne, entä hyvä riffi? Tarvitaanko voimakertsejä? Voiko thrashiin sotkea kevyempiä elementtejä esim. tuodakseen mukaan tarttuvuutta vai kärsiikö tietty tyylin äärimmäisyys moisesta mainstreamista? Olen kuulevinani kappaleissanne myös näitä ”popahtavampia” elementtejä.
”Rakenne ja riffi ja muut ovat aina parhaimmilllaan silloin, kun ne palvelevat kappaleen kokonaisuutta. Myö tehdään musiikkia, joka meidän mielestämme kuulostaa hyvältä. Tämä voi olla ristiriidassa sen kanssa, mikä on helppoa kuuntelijalle, tai mainstreamyleisölle. Mutta kyllä melodioita mietitään ja tehdään. Jos se on jonkun mielestä poppia, niin sitten se varmaa on.”
Puhutaanpa hetki lyriikoista. Käsittelette sanoituksissanne varsin globaaleja aiheita, kuitenkin niin, että tietynlainen pilke silmäkulmassa säilyy, monesti hiukan inhorealistinen sellainen. Sanoituksissanne pikemminkin todetaan, kuin syytellään tai otetaan yksipuolisesti kantaa. Mitä Madred haluaa lyriikoillaan sanoa ja millä tavalla tekstit oikeastaan syntyvät?
”Sanoittaminen on aina ollut omasta mielestäni haastavin osa biisinkirjoitusta. Sävellykset tulevat luontevasti, mutta sanoituksia pitää oikeasti työstää. Sanoma on ehkä monesti meillä hiukan vaikeasti rivien välistä luettavissa, ja se on tarkoituskin. Lyriikat ovat suurimmaksi osaksi Aapon ja miun yhteistä tajunnanvirtaa. Jokin nähty tai koettua asia on yleensä idean pohjalla, ja sitä sitten laajennetaan, joskus liioitellaankin. Toisinaan sanoitukset ovat myös sellaisia, että jopa itse tulkitsee niitä eri tavalla eri kertoina, kun niitä käy myöhemmin läpi. Tai joskus samoista sanoituksista, jotka on Aapon kanssa yhdessä tehty, onkin paljastunut, että näkökulma olikin molemmilla vähän erilainen silloin, kun sanoja työstettiin.”
Entäpä sitten ne musiikilliset esikuvat? Onko jotain sellaista, josta Madredin musiikissa voi kuulla vaikutteita?
”Niitä on niin paljon. Moni niistä myös kuuluu, jos niitä osaa musiikistamme bongata. Joukkoon mahtuu paikallisia bändejä, mutta myös isoja (ja vähän vähemmän isoja) kansainvälisiä bändejä, joilta olemme ammentaneen tyyliseikkoja ja inspiraatiota. Haastamme kuitenkin mieluummin itseämme ja yritämme tehdä omanlaistamme musiikkia. Ilman että mikään tietty esikuva kuuluisi liikaa.”
Sähkölamauttimia ja hollantilaisia hippikyliä
Siirrytään biisinkirjoituksesta livelavoille. Monille bändeille juuri keikkailu on se, mikä pitää kipinän yllä, minkä takia hommia ylipäänsä jaksaa painaa vuodesta toiseen.
Madredin live-esiintymisiä on aina kuvailtu varsin energisiksi ja intensiivisiksi. Onko pääosassa itse musiikki, liittyykö esiintymisiin jonkinlaisia show-elementtejä, vai onko kokonaisuus sekoitus näitä molempia? Millainen livebändi Madred haluaa olla?
”Madred haluaa olla aina päivän paras versio itsestään. Show ja musiikki kulkevat meillä käsi kädessä livenä. Energisyys ja yleistunnelma on mielestäni monesti tärkeämpää, kuin se että kaikki soitetaan sataprosenttisen täydellisesti, vaikka siihenkin toki pyritään. Live on aina live, ja saakin olla elävä, eikä valmiiksi ylisuunniteltu. Elementit riippuvat paljon siitä missä ollaan. Hikeä ja koko sydämellä heittäytymistä ei kuitenkaan tule ikinä puuttumaan.”
Keikoilta on varmasti jäänyt plakkariin myös tukku ikimuistoisia kokemuksia. Haluaisitko nostaa jotain erityisesti esille?
”Kahden Euroopan rundin aikana oli kaikenlaista. Suomessa mieleenpainuvimpiin hetkiin kuuluu keikka Nosturissa Stam1nan lämppärinä. Samalla keikasta on kuitenkin jäänyt vähän hämärä muistikuva, koska olimme niin vahvassa flow-tilassa, tai missä lie.
Euroopassa varmasti ikimuistoisin kokemus oli Hollannissa, jossain itserakennetussa hippikylässä. Ennen roudausta ja soundchekiä lähdettiin etsimään polttopuita. Me ehdittiin soittamaan, mutta rundikaverina olleen Rebel Riotin keikan keskeyttivät poliisit meluvalituksien takia. Siinä sitten lämmiteltiin notskilla, koska siellä oli todella kylmä, myös kyseisen mestan sisätiloissa.
Ja sitten yksi mieleenpainuva hetki oli muuan vallattu talo Saksassa. Siellä ei saanut kukaan kuvata, hyvä meno. Keikka pietarilaisella skeittihallissa on myös yksi ikimuistoisimmista. Ne oli pyjamabileet, porukka skeittasi ja bändit soitti isoimman rampin päältä.”
Vallitsevaan teemaan liittyvät vahvasti myös takahuonesekoilut. Tottahan sellaisia on kertynyt myös Madredille, onhan?
”Ei myö olla sekoiltu omilla keikoilla takahuoneissa, ollaan vaan juhlittu. Hotellit ja Hostellit sitten erikseen, että jos vaikka jollakulla kiertueporukasta on sattunut olemaan kevyt sähkölamautin mukana…”
Thrashilla maailmalle
Aikamme Oskarin kanssa alkaa olla lopussa. Kuten Okin vastauksista kuulee, on Madred thrashinsa kanssa varsin tosissaan. Ja mikäs on ollessa, kun homma toimii. Tekeminen on ammattimaista olematta kuitenkaan liian ryppyotsaista tai vakavaa. Madred on yhtye, joka on aina osannut suhtautua tekemisiinsä terveen itsekriittisesti.
Kuten lähes jokainen bändi, myös Madred haluaa levittää tanakkaa ilosanomaansa mahdollisimman laajalle. Lappeenrannan legendaarinen keikkaluola Lucky Monkeys, tuttavien kesken pelkkä Apina, jää pian historiaan ja Etelä-Karjala taas yhtä keikkapaikkaa köyhemmäksi. Mutta onneksi livemusiikkia esitetään myös Etelä-Karjalan ulkopuolella.
Jäämme jännityksellä odottamaan, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Tulevista suunnitelmista bändi on kuitenkin vielä varsin vaitonaisena.
”Uusia biisejä on jo hyvässä mallissa kehitteillä. Keikkoja on tulossa. En kerro enempää, ne on salaisuuksia.”
Ovet ovat niin sanotusti avoinna ja bändin tulevaisuus täynnä uskoa. Yksi liveklubi voi kuolla, mutta jonnekin syntyy aina myös uusia. Kotikonnuilta on kiva aina välillä poiketa keikalle hiukan kauemmas. Mutta missä on Madredin lopullinen tähtäin?
”Suomi, Eurooppa, Maailma, kuka tietää. Apinassa ei enää montaa keikkaa ehdi.”
