Haastattelin Tamperelaisen Verrazzanon Juha Vauhkosta nuoren levymerkin vaiheista ja suunnitelmista.
- Mitä kuuluu sinulle ja levymerkillesi?
Kiirettä on pitänyt koko viime kesän. Type-303 vinska ilmestyi Juhannukseksi ja Elokuun alkupuolella ilmestyi digisinkku Jäniksen Vuosi-nimiseltä projektilta. Arkisin duunarin työtä, muut harrastukset sekä nyt muuton valmistelu siihen päälle, niin on pidelty palloja urakalla ilmassa! Kiireinen, mutta tyytyväinen on fiilis.
- Kuvaile lafkan toimintaa, estetiikkaa ja genrejä
Toistaiseksi tää on ollut kallis harrastus ja tämän ala-kulttuurin kehittämistä omalta kantilta. Tavoite alusta asti reilu peli, korvaukset ja sopparit artisteille niin, että ei jää paha maku kenellekään suuhun. Tarkoitus motivoida ja rohkaista luovia ihmisiä niin, että jatkavat tekemistä, oli se sitten musiikki tai kuvataide. Enemmän tässä vielä mesenaattina ollut kuin bisneksenä.
Ehkä Verrazzano on nimensä ja Type-303:n julkaisujen puolesta leimautunut kai ”baleaariseksi” lafkaksi, vaikka olen avoin suht kaikenlaiselle musiikille julkaisemisen suhteen. Ehkä joku biitti on hyvä olla, koska klubit ja diskot ovat pääkohteina. Jos tulee vaikka hyvä omalaatuinen ambient-folk juttu vastaan joka maistuu, niin kiinnostaa julkaista. ”Musaa taidegallerioiden avajaisiin ja muotinäytöksiin”.
Sanon artisteille suoraan jos demon musa ei ole ihan leibelin linjan mukaista, että musa on hyvää ja kannattaa lähestyä toisia lafkoja. Koetan nyt tehdä jotain erilailla, mitä se sitten tilanteessa tarkoittaakin… Oikeastaan kyse on aina siitä, että jotain musiikkia napsahtaa kohdalle, että TÄMÄ se on, tässä on nyt jotain, laitetaan pihalle ja katsotaan reaktiota! Toki seuraavaa Sandstormia tässä odotellaan omallekin kohdalle, ei siinä mitään. Yhdellä hitillä kustantaa sitten lukuisan määrän uutta musaa.
Verrazzanon vinyylijulkaisuissa on nyt ollut levyn toinen keskiö omistettu visuaalisuudelle. Kuvataiteilijat ovat antaneet oman panoksensa ja luovuutensa, se on mulle tärkeää. Samoin äänenlaatu on ehdottoman tärkeä. Tavoite on, että soundi on loistavaa ja miellyttävää, oli musa sitten mitä tahansa.
Masterointi, kaiverrus, ja puristus, näistä en laadusta tingi. Esikuvat on niitä 80-luvun lopun ja ihan 90-luvun alun dynaamisia vinyylilevyjä, joissa kaikkea ei ole masteroitu tappiin, vaan että musalla on tilaa hengittää ja elää. Se kultakauden viimeinen masterointi- ja kaivertajasukupolvi teki parhaansa, ja se kyllä kuuluu.
Ihanteellinen visio on, että musa kuuluu diskossa tai missä vain lujaa hi-fisti. Jengi joraa, osa maiskuttelee tyytyväisenä juomiaan pöytien äärellä. Homma toimii eri tasoilla niin perjantaijoraajalle kuin sille konnössöörille, joka fiilistelee soundia ja saa kiksejä siitä että se tulee vinskalta.
Oma ääni- ja musafilosofiani on täysin antiteesi nykyajan soundille. FUCK autotune ja lyttyyn kompuroitu musa! Mieluummin niin, että laulaja vetää vähän nuotin vierestä tai ääni särkyy oikeasti, kuin että olisi koneella tehdyn ”täydellistä”.
Genreistä… Oikeastaan lyhyt kuvaukseni on, että melodiosta, sävelistä ja harmonioista rakentuva musa on haussa. ”Oikea biisi” rakenteineen ja ajatuksineen on aina ehdottoman plussaa. Jumitusmusaa on tullut kuunneltua sen verran paljon aikoinaan, että kriteerit sen suhteen ovat kovat, oli se sitten pesukoneteknoa, dub technoa tai geneeristä deephousea. Niitä julkaisijoita on tonneittaan muutenkin maailmassa.
- Mitä on ohjelmassa lähiaikoina?
Jäniksen Vuoden sinkku ”Systeemi” ilmestyi joku aika sitten, katsotaan tuleeko minkälaista reaktiota, on sen verran jännä tapaus. Voihan olla, että jengi katselee kohteliaasti toisaalle ja pyörittelee silmiään, mutta sekin on reaktio ja suunta kulttuurissa jonnekin. Koetan kehittää ehkä jotain uutta digijulkaistua vielä ennen vuoden loppua pihalle, tai ensi vuoden alkuun. Toive on, että tulevaisuudessa vinyyliä saisi julkaistua enemmän vuoden mittaan, kun Puristamo nyt mahdollistaa laadun sekä järkevät toimitusajat siihen.
- Tee muutamia nostoja lafkan katalogista perusteluineen.
Type-303 – ”Wild Horses”
-Danin toisen EP:n yllätysraita siinä mielessä, että tätä on myyty yllättävästi jo jonkin verran lyhyen ajan sisällä Bandcampissa. Liekö suosikki ravitalleilla vai progepiireissä? Mietin biisejä valikoidessa että onko se liian vaikea, mutta osuin oikeaan siinä että varmasti toimii joillekin.
Sleep Over Hades – ”Organic Sunday (Better Than Beautiful Mix)
-Forehardin mainio eteerinen remiksi tästä krapulabiisistä, toimii niin autoajelussa pimeillä maanteillä kuin tanssilattiallakin nousevassa lonkerohumalassa.
Kiitoksia supportista ja haastattelusta!
Mikko Ihalainen
