Berliinissä vaikuttava Jarkko Räsänen on koonnut albumillisen kylmänviileää dubtechnoa todistaen syvällisen tietämyksen genren piirteistä.
Tämä setti raitoja kerää vaikutteensa ehkä enemmän japanista Go Hiyama-tyyppisestä shoegazing technosta kuin saksalaisten genre-isien Maurizion tai Moritz Von Oswaldin lämpöisestä jamaika-dubista ammentavasta tyylistä.
Räsänen vie kuulijat herkullisten chordien ja hallittujen filter delay-efektien avulla sisä-avaruuteen, pitäen bassotaajuudet kuitenkin fyysisinä, tanssilattialla toimivina. Koko levy on selkeästi suunniteltu kokonaiseksi matkaksi, on vaikea eritellä biisien yksilöllisiä ominaisuuksia. Tarina kulkee esteettisesti täsmällisesti dub-technon ja deep housen maisemissa, sujuvaa ja täyteläistä tuotantoa kaikki tyyni. Biisit ovat minimalistisia mutta groovet tarttuvia, äänimatot muuttuvat automaatioilla pitäen korvat kiinnittyneenä tapahtumiin.
Albumillinen dubtechnoa on usein itselleni haaste monotonisuuden takia, mutta tässä tapauksessa albumin rytmitys ja keskivaiheilla tulevat rikkobiitit ja ambient-vaikutteet saavat minut ottamaan tämän kuuntelulevyksi useamminkin.
Raita joka tekee erityisen vaikutuksen: Loviisu
Mikko Ihalainen