If Anything, Suspicious & Aleksi Myllykoski – Aleatoric Psychoacoustic Frequencies (Signature Dark 2025)

Aiheeseen liittyvää

Viikon Kovin Biisi: VKB 05/25

Nämä kilpailijat kisaavat Viikon Kovimman Biisin tittelistä. Katso yksityiskohdat tästä.

If Anything, Suspicious & Aleksi Myllykoski – Aleatoric Psychoacoustic Frequencies (Signature Dark 2025)

Käsillä on albumi-kollaboraatio, jota kukaan ei osannut odottaa. Andérs Friden (In Flames) ja Aleksi Myllykoski (RinneRadio) löivät hynttyyt yhteen lukuisten vierailevien instrumentalistien kanssa ja loivat upean sinemaattisen levyn, jossa voi kuulla viitteitä jazzista, ambientista, postrockista ja downtemposta.

KARI SUIHKONEN: Meitä on minussa monta (Hiljaiset Levyt HIKI-088) LP 2025

Tämähän voisi olla kamalaa sekameteliä. Jotain tällaista ajattelin ensin. Syy on se, kun mietin omia levyttäneitä ja demon tehneitä bändejä. Jos ne koottaisiin yhteen, siellä olisi ainakin poppia, 77-punkkia, hardcorea ja akustista hempeilyä. Latauksessa oli kolme biisiä ja kaksi vakuutti sen verran, että tämä LP piti saada.

JUHA VUORINEN: Andalusialainen mäyräkoira (Bazar) 2024

Puerto Anuksen jatko-osa, jossa mennään vieläkin sekopäisemmille maisemille. Kuitenkin, kuten melkein lähes aina Vuorisen kirjoissa, tässäkin on seassa tiedon jyväsiä. Tällä kertaa saamme tietopankin Salvador Dalista. Herra Dali on tässä mennyt mäyräkoiran ruumiiseen ja antaa sieltä käsin telepaattisia viestejä pääosassa olevalle Tapsa Mäkilälle. Andalusialainen koirahan oli Dalin ja Luis Bunuelin varsin omituinen 16 minuuttia kestävä mykkäelokuva vuodelta 1929. Sen pääosan esittäjät tappoivat myöhemmin itsensä.

Kulta-aura: Romaani Sigurd Wettenhovi-Aspan Elämästä

Asko Jaakonahon romaani Kulta-aura tuo esiin Sigurd Wettenhovi-Aspan värikkään elämän yhdistettynä runsaaseen historialliseen taustaan.

Jaa somessa

Käsillä on albumi-kollaboraatio, jota kukaan ei osannut odottaa. Andérs Friden (In Flames) ja Aleksi Myllykoski (RinneRadio) löivät hynttyyt yhteen lukuisten vierailevien instrumentalistien kanssa ja loivat upean sinemaattisen levyn, jossa voi kuulla viitteitä jazzista, ambientista, postrockista ja downtemposta.

Levy alkaa kitaravetoisella Creatures of the Nightilla jossa vierailee trumpettinsa kanssa norjalainen vuonojazzin mestari Nils Petter Molvaer. Hienoa progressiivista maalailua herkkiin mielentiloihin. Seuraavana Noto värjää sisäistä maailmaansa minimalistisella groovellaan hyvin abstraktilla tavalla, muodostaen täyteläisen hienon teoksen rauhallisilla elementeillään, muistuttaen minua norjalaisen Deaf Centerin hienoista kokeellisista neoklassisista teoksista.

Dexseveniin on saatu jouhikkonsa kanssa mukaan Heikki Lindgren. Biisi ottaa askeleen tummempaan suuntaan, voisin hyvin kuvitella tämän jonkun folk-horror-leffan soundtrackille. Tai sitten Michael Haneken elokuvan ääniraidalle. Matka jatkuu Blackholella, missä tyhjyys on jo imaissut maailman sisäänsä. Tässä tyhjyydessä on kuitekin toivoa, lohdullista tyhjyyden kokemista, kaunista kuin meditaatio parhaimmillaan.

Demons soljuu Tapani Rinteen klarinetin siivittämänä alitajunnan dilemmojen ristipaineessa avaten polun mielen ytimeen, ehkä jopa auttaen löytämään hyväksyntää pimeälle puolelle. Valoa ei voi olla ilman pimeyttä. Biisi kehityy levyn rytmikkäimmäksi post-rock-epookiksi.

Last One Down jatkaa nopeampien rytmien kanssa doomjazz-henkisessä maisemassa. Levyn finaaliraita on Australia, missä trumpettia soittaa Virta-orkesterista tuttu Antti Hevosmaa. Biisi on levyn pisin yli 10 minuutillaan. Kitara, trumpetti ja syntetisaattorit yhdistyvät kauniiksi kokonaisuudeksi.

Onko tässä Signature Darkin Dark Side of the Moon? Ainakin Aleatoric Psychoacoustic Frequencies on albumi, johon tulee varmasti palattua usein. Huolella tasapainoisesti rakennettu äänimatto, jossa löytyy varmasti joka kuuntelukerralla jotain uutta. Parhaimmillaan kollaboraatiot luovat jotain tämänkaltaista taidetta maailmaan, yhdistellen eri visioita rakentuu maailmaan upeaa taidetta.

Raita joka tekee erityisen vaikutuksen: Dexseven

Mikko Ihalainen

spot_img