Jimi Tenor & Freestyle Man – Sinus Amoris (Studio Barnhus 2025)

Aiheeseen liittyvää

Pääsiäisen Sleaze On the Loose -tapahtuma juhlii katurockin ylösnousemusta

Kolmen rockbändin kopla valtaa Bar Loosen lavan Helsingissä, kun...

Small Potatoes Club 13.-14.3.2025

Koreografi Linda Kuhan Small Potatoes Club on nykytanssiteos Tampereen Konservatorion tanssijankoulutuksen opiskelijoille. Esitys yhdistää tanssia, juttelua ja Empathin tummanpuhuvaa ambientia. 

Jani Jeulosen singlellä sekoitetaan haaveista boolia

Jani Jeulosen uusi single Lohdullista on runollinen tarina haaveissaan...

Sata kaskelottia julkaisi singlen ja hulvattoman videon – keväällä ilmestyy kolmas albumi

Viime vuodet hiljaiseloa viettänyt Sata kaskelottia palasi parrasvaloihin tammikuussa...

JJ Pinestone tarjoilee vaarallisen korkeaoktaanista hardrockia

Rehellisen hardrockin lipunkantaja JJ Pinestone tarjoilee joulukuussa julkaistulla Break...

Jaa somessa

Taivaassa suunniteltu kollaboraatio: Jimi Tenor ja Sasse eli Freestyle Man julkaisivat albumin ruotsalaisella laadukkaalla lafkalla Studio Barnhus. Levy täynnä positiivisia viboja ja sulosointuja jazzhousen keinoilla. Tässä on helpotusta tarjoava kevään 2025 soundtrack keskellä dystooppista maailmanpaloa.

Albumin aloittaa Sinus Amoris kepeällä helposti nautittavalla saksofonin höystämällä housella. Tenorin vokaalit alleviivaavat tunnelman keveyttä, ihana paluu jonnekin viattomuuden aikoihin. Stockholm jatkaa aurinkoisissa tunnelmissa, Freestyle Manin ammattitaidolla ohjelmoidut housebiitit säestävät Tenorin virtuoosimaista huilua. Neo soulia parhaimmillaan!

Who´s Gonna Blink muistuttaa Chicago-housen vaikutuksesta koko genreen ja vie vähän syvemmälle, Tenorin vokooderin kautta laulamilla hunajaisilla vokaaleilla. Mässyä tavaraa. Domus tarjoilee sielukasta instrumentaatiota huilun, puhaltimien, kitaran ja klassisen housepianon kanssa. Biitti on reippaampi, muistuttaen paljon 90-luvun soundia.

Dreams of Nowhere singahtaa baleaariseen maisemaan kauniin padin saattelemana, tahti on rauhallisempaa downtempoa, basso dubittelee ja saksofonia päästetään irrottelemaan oikein kunnolla. Tunnelmassa on hyppysellinen progerockia. Schrödinger´s Love muistuttaa 2000-luvun alun norjalaisesta nudisko-aikakaudesta, mikä itsessään on varmasti paljosta velkaa Jimi Tenorin alkuaikojen pioneerityöstä. Ihanan skandinaavista taidetta Tenorin laulun ja elektrohenkisen bassoriffin kanssa.

Little Flutist taikoo orgaanisia luonnonläheisiä sointuja linnunlaulun kera, huilu ja clavit saavat minut hamuamaan Lennon-lasit päähän ja solmuvärjättyä paitaa torsoni päälle, sormetkin hakeutuvat peace-asentoon. Party People kehottaa ghettoisella housellaan unohtamaan doomscrollauksen ja keskittymään juhlaan rakkauden nimissä. Vokalistin auktoriteetti käskee tanssilattialle fiilistelemään ja välillä kuulemme jopa sambaisia perkussioita. Dactylic Theme päättää hienon, musikaalisesti mestarillisen albumin juhlavaan jazzhouse-eepokseen.

Koko levy on niin täyttä rakkautta ja pirskahtelevaa iloa, että täytyy hattua nostaa mestareille areenalla, tai ainakin studiossa.

Raita, joka tekee erityisen vaikutuksen: Party People

spot_img