Tämän viikon ROML-palstan kirjoittajana toimii Joonas Suikkanen, tamperelaisen metalcore-bändi Traitors Among Us:in laulaja ja yksi perustajajäsenistä. Voitimme VKB-skaban sinkullamme ”Embers” ja nyt minulla on ilo ja kunnia avata yksi elämäni tärkeimmistä levyistä, Asking Alexandrian debyyttialbumi nimeltä Stand Up And Scream.
Ensiksi hieman minusta ja bändistäni Traitors Among Us:ista. Olen alunperin Lempäälästä kotoisin oleva, Tampereella nykyisin vaikuttava musiikintuotannon opiskelija, muusikko ja tuottajan alku. Historiani musiikinsoiton parissa alkoi ala-asteella rumpujen soitosta ja yläasteella cover-bändeissä soittelusta. Vuonna 2019 perustimme virallisesti Matias Mustosen ja Niko Nääpän kanssa Traitors Among Us:in ja tähän mennessä olemme julkaisseet yhden kokopitkän ja muutaman sinkun. Toinen kokopitkämme Chapters on ulkona 31.10.2025.
Musiikillinen kasvatukseni on alkanut oikeastaan jo rintamaidosta, äidin tuputtaessa mankasta minulle W.A.S.P:in ja Manowarin kaltaisia heviklassikoita ennen ja jälkeen syntymäni. Ala-asteella aloin löytämään omaa musiikkiani mm. Nightwishin ja Children Of Bodom:in kautta. Näihin aikoihin myös serkkuni sekä bänditoverini Niko alkoi soittamaan ja ehdottamaan minulle monenmoista raskasta musiikkia. Kasvoimme musiikillisesti yhdessä mm. Finntrollin ja Dimmu Borgirin tahtiin. Näinä naiiveina aikoina myös tiedostamatta meissä kasvoi tietynlainen elitismi ja väitimme tietävämme mikä oli ”kunnon musaa” ja mikä ei. Ja mikään ”poppimetalli” ei tuohon aikaan todellakaan ollut kunnollista.
On 2010-luvun aivan alkupuoli ja satun etsimään satunnaisesta radiosovelluksesta hevikanavaa kuunneltavaksi. Käännän vahingossa ”Screamo Radio” -nimisen kanavan päälle jossa parhaillaan soi Asking Alexandrian A Prophecy -niminen kipale. Ensimmäinen reaktioni on: ”hyi mitä poppivinkumissontaa tää on??” Hetken kuunneltuani mieleni valtaa tietynlainen pelko kun tajuan itseasiassa nauttivani kyseisestä kappaleesta. Päätän kuunnella vielä seuraavan kappaleen ja seuraavan kappaleen kunnes huomaan käyttäneeni useamman tunnin tämän ”poppimetalli”-kanavan kuunteluun. Korkealta laulettuja poikamaisia vokaalikoukkuja jotka ovat autotunetettu millilleen, tanssisyntikkaleijereitä avoimen, synkronoidusti soitetun c-kielen rämpytyksen päällä sekä pillifarkkuja. Niistä tämä musiikki koostui, johon rakastuin oikeastaan sillä sekunnilla kun annoin sille mahdollisuuden.
Tuo yllämainittu kappale löytyykin Stand Up And Screamilta ja kun tästä kappaleesta innostuneena laitoin koko lätyn ensimmäisen kerran soimaan, tajusin ettei vanhaan enää ollut paluuta. Alkuun kuuntelin sen vähintään kerran päivässä kunnes osasin jokaikisen sanan, tomifillin ja kitarapatternin ulkoa.
Albumilla yhdistyvät puhtaiden lauluosuuksien koukut, raskaat breakdownit, EDM-synat timanttisen ”virheettömään” tuotantoon. Albumin tuottaja Joey Sturgis onkin tunnettu lähes Mutt Lange -tyylisestä lähestymistavastaan musiikintuotantoa kohtaan, jossa jokainen nuotti ja isku ovat millilleen taimissa ja vireessä. Vaikka tästä voisi päätellä, että musiikki, johon sitä hyödynnetään olisi tylsää, niin sitä tämä levy ei todellakaan ole. Sen lähes ”progemaiset” kappalerakenteet pitävät otteessaan, etkä todellakaan tiedä mitä seuraavaksi tapahtuu. Albumin naiivius ja bändin jäsenten ”tietämättömyys” ovat raikas tuulahdus irvinaamaisten gatekeeppereiden täyttäneessä metallimusiikkiskenessä. Levy on terävä ja kliininen, mutta siitä kuulee, että kappaleita tehdessä on pidetty hauskaa ja se on periaate, jota pidän tärkeänä omassa musiikinteossanikin.
Tämän levyn vaikutus kuuluu vahvasti myös Traitors Among Us:inkin musiikissa. Se sai minut oikeasti kiinnostumaan biisinkirjoituksesta ja ennen kaikkea tuottamisesta. Ilman tätä albumia en olisi löytänyt omaa paikkaani musiikintekijänä ja artistina.
Joonas Suikkanen
