Tästä on tupla-LP:kin, joka päättyy vuoteen 1981 ja siinä on 26 biisiä, se on aika monta singlebiisiä neljän vuoden ajalta. Tällä tupla-CD:llä on sitten 43 biisiä. Kaikki biisit ovat läpikotaisin tuttuja, mutta vuoden 1981 jälkeistä Pelleä ei sentään tullut jatkuvasti radiosta, niin ne ovat jotenkin mielenkiintoisempia. Ja ovat näistä monet suht harvinaisiakin, etenkin Mona-leffassa 1983 ollut Olen rakastunut -biisi, joka julkaistiin vain elokuvan soundtrack-sinkulla varmasti aika pienenä painoksena. Sinkun toisella puolella oli Jeesus-touhua Musica Fidein Jeesus, me rukoilemme (leffa kertoo nuoren tytön uskoontulosta, Anna-Leena Härkönen ekassa roolissaan), mikä on harmi, koska elokuvassa tulee toinenkin Pellen biisi; Gloria on eri versio kuin LP:llä Jos…
Olen rakastunut on hyvä biisi ja rokkaavampaa Pelleä kuin oli ollut OY:n viimeinen LP ja sen jälkeen tullut Pellen soolo Laulava idiootti, josta ei sinkkuja julkaistukaan. Yhtye oli muutoin sama kuin viimeinen OY-kokoonpano, mutta ilman Ari Taskista. No onhan levyllä muitakin mielenkiintoisia esityksiä, vaikka CD-ajan myötä ei muita harvinaisuuksia enää löydykään. Ensimmäinen CD sisältää suurimmat hitit, kuten Moottoritie on kuuma, Tahdon rakastella sinua ja Varjo seuraa onneain. Jos et ole ainakin noita kahta ensin mainittua kuullut, niin tuota, miten se on mahdollista? Kahta ekaa singleä lukuun ottamatta (Olen työtön ja Lähdetään kiitämään) sinkut olivat vähintään pikkuhittejä ja hienonnäköisen vinyylin julkaisu tuntuu aika turhalta, koska nuo on julkaistu niin monta kertaa. Siksi en sitä viitsi tässä ruveta edes erittelemään/esittelemään. Niinpä ovat monta kertaa julkaistut myös nämä CD:nkin biisit (paitsi tuo yksi biisi), mutta nämä kakkos-CD:n kappaleet siis ovat vähemmän puhkikuunneltuja.
Tämä jälkimmäinen CD alkaa vielä kahdella Pellen viimeisellä listasinkulla, joista Matkalla tuntemattomaan oli 1981 LP:n nimibiisi ja ehkä sen levyn helpoimmin tarttuva kappale. B-puoli Nämä päivät, nämä yöt on myös hyvä biisi, mitä ei tuolla LP:llä julkaistu, mutta päätyi seuraavana vuonna oman nimiselle kokoelmalleen. Se kokoelma ilmestyi melkein samaan aikaan kuin Pellen viimeinen listasingle (ennen 2004-vuoden Isäntä vei tehtaan pois -sinkkua). Sodoman poika onkin hyvä biisi ja siinä on vähän erikoinen kokoonpano; Pelle laulussa ja rummuissa, Vexi Kumpula bassossa, Ari Taskinen pianossa ja TT Oksala kitarassa. Single tehtiin julkaistavaksi, kun herra itse lähti valokuvaaja Kari Riipisen kanssa maailmanympärysmatkalle, jonka kustansi Suosikki-lehti. B-puoli on äänitetty Berliinissä, kuten edellinen LP:kin ja se on vanha Puukko-Mack, joka on öh, biisi. Takaisin tullessaan matkoilta maailma oli muuttunut, eikä Pelle ollut enää Suomen kärjessä, eikä edes kärkipäässä.
Seuraava single Tanssi tämä tanssi/Elämä on salaisuus äänitettiin myös erikoisella kokoonpanolla. Stefan oli linnassa ja yhtye oli keikkaillut kvartettina, jossa ei ollut basistia lainkaan. Kitarassa oli vanhasta 1980-kokoonpanosta Rubberduck Jones ja sinkulla Taskinen soitti basson. A-puoli on taas uutta tyyliä, ehkä Pellen suosio laski niin nopeasti, kun koko ajan piti uusiutua. Se kieltämättä vitutti itseäkin, koska ei tämä iskenyt silloin eikä nyt. B on parempi biisi ja vähän ”normaalimpi”. Stefanin päästessä linnasta hän soitti bassoa, mutta sitten tuohon uuteen tyyliin kyllästyivät Tumppi Varonen, joka lähti perustamaan taas Problemsia, ja Rubberduck. Stefan pääsi siis takaisin kitaran ääreen ja bassoon tuli ex-Stressi Jesu Hämäläinen ja rumpuihin vanha konkari Vando Suvanto, joka oli soittanut jo Pellen Avoimet Ovet -yhtyeen keikoilla ja LP:llä. Seuraavaksi OY sitten hajosi huonosti menestyneen LP:n ja keikkasuosion laskemisen vuoksi keväällä 1983 ja alettiin soittaa siis ilman Taskista nimellä Pelle Miljoona.
Ensin tuli tuo Olen rakastunut ja helmikuussa 1984 ilmestyi single Beibi pukeutuu mustaan/Pidä tulta yllä, joka ei kyllä antanut oikeaa kuvaa tulevasta LP:stä, koska A on sen huonoin biisi ja B ei ole mukana kuin vasta CD-versiossa. Tämä A-puolen biisi on vielä huonompi kuin LP-versio, koska se on noin minuutin pidempi ja Jimi Sumenin tuotanto ei oikein tähän sovi. B-puoli sitten on tuollainen nuotiobiisi. 1985 Stefan ja Pelle palasivat yhteen Tumpin kanssa ja bassoon tuli Jimi Sero Sound Storm Shockista. Musa oli vanhaa kunnon 77-punkkia ja keikoilla tämä Miljoonaliiga-yhtye oli erittäin suosittu. Down ja out/Satelliittipoika on todella hyvä single ja niin on ainoa LP:nsäkin, Enkeltenkaupungissa. Sero soittaa siinä, mutta on jo merkitty eri kohdalle kuin muut. No bändi teki yhden keikan triona ja Stefan kähti Saksaan. Sitten lähti Tumppi ja Miljoonaliigaa ei enää saatu kunnolla kasaan, vaikka Stefan tulikin takaisin ja esiinnyttiin telkkarissakin.
Pelle teki soolosinglen Kyynelhelmet/Kesä 86 Jimi Sumenin, Jay Havannan ja koneiden kanssa. A-puolella on vähän heviinkin vivahtavat kitarat, mutta biisi on ihan hyvä, kuten Kesä 86:kin, vaikkei etenkään A-puolella Pelle ole laulussa täysin oikeilla korkeuksillaan. Tämän jälkeen Pelle & Stefan liittäytyivät yhteen mm. Rudissa ja Stalkerissa soittaneen rumpali Repa Rantsilan ja basisti Tero Siitosen kanssa ja syntyi loistava PM & Linnunlaulu, joka teki ensin LP:n Tule kotiin Johnny 1987 ja 1988 hienon singlen Liikaa rakkautta/Shang-ri-la. Pelle esiintyi näihin aikoihin paljon punkkeikoilla ja oli hyvin suosittu, vaikka tämä ei levymyyntiin heijastunutkaan. Sinkun A-puoli on leppoisa reggae ja B hieno popbiisi, jossa kulkuri etsii tarunomaista Shang-ri-lata. 1989 tehtiin vielä single Dazvidania Afganistan/Manu ja Harri, joka löytyy myös LP:ltä Sadepäivän ihmisiä. A-puoli kertoo neuvostosotilaiden lähdöstä tuosta maasta ja B on oikeastaan vähän myötähäpeänkin tuottava kappale, joka voisi kertoa vaikkapa Mauno Koivistosta ja Harri Holkerista (kyllä tästä vähän vihjaistaankin), ei aina ole nämä LP:n sinkkuvalinnat osuneet kohdalleen, vrt. Beibi pukeutuu mustaan.
Levyn viimeinen single tuli vielä Linnunlaulu-nimellä, mutta Rantsila oli lähtenyt Smackin matkaan Jenkkeihin ja Stefan lopettanut ongelmiensa takia. Eli kokoonpanossa on periaatteessa vain Pelle ja Tero. Sinkun nimi on Kun kevät taas saa/Oma koti ja A-puolella on percussioneissa mm. Lamassa soittanut Charlie, bassossa Siitonen, koskettimissa Kadotettujen Tapio Kojo ja panhuilussa Jorge Dowling. Biisi on kaunis akustinen kappale, joka soi kivasti radiossa ja vanhan kotikaupunkini Salon erään baarin jukeboxissa sitä kuuli usein. B-puolen Oma koti on vähän rajumpi ja siinä Pelle soittaa huuliharpun ja rummut, Siitonen kitaran ja Kadotettujen laulaja Ahti Pelttari basson. Sinkku on hyvä päätös tälle levylle. Samalla myös Linnunlaululle. Seuraava LP tehtiin nimellä Pelle Miljoona ja A-puoli on ihan samana versiona mukana. Kyllä luulisin, että etenkin nuoremmille faneille tämä tupla-CD olisi järkevämpi ja puolet halvempikin ostos. Toki ymmärrän, että LP on hienompi, mutta itse ainakin valitsisin tässä tapauksessa CD:n.
-V. Vahtera
