Levy käynnistyy Viimeinen syksy -LP:llä, joka julkaistiin luonnollisesti syksyllä 1979. Pelle oli edellisellä (loistavalla) Pelko ja viha -levyllä noussut maamme ykkösriviin ja tämä levy vakiinnutti paikan. Se nousi listoille joulukuussa ja oli parhaimmillaan viidentenä tammikuussa 1980. Levy, etenkin sen A-puoli, on erittäin vahvaa uuden aallon rockia. Kaikki tekstit ovat siinä Pellen ja sävellykset Taskisen tai Rubberduck Jonesin, paitsi selvästi poikkeava reggae Gabriel on Pellen ainoa sävellys levyllä.
Tästä on tupla-LP:kin, joka päättyy vuoteen 1981 ja siinä on 26 biisiä, se on aika monta singlebiisiä neljän vuoden ajalta. Tällä tupla-CD:llä on sitten 43 biisiä. Kaikki biisit ovat läpikotaisin tuttuja, mutta vuoden 1981 jälkeistä Pelleä ei sentään tullut jatkuvasti radiosta, niin ne ovat jotenkin mielenkiintoisempia. Ja ovat näistä monet suht harvinaisiakin, etenkin Mona-leffassa 1983 ollut Olen rakastunut -biisi, joka julkaistiin vain elokuvan soundtrack-sinkulla varmasti aika pienenä painoksena.
Kuka sä oot on Pelle Miljoona & Unabomberin biisi vuodelta 2009. Ja koska se on minusta viimeinen Pellen todella hyvä biisi, tähän oli vaikea aluksi suhtautua. Mutta kyllä tähän tottui ja nyt pidän biisistä todella. Siihen on saatu uusia sävyjä ja sointukuvioitakin.
En muista oliko minulla Pellen nykyään parhaana pitämääni Pelkoa ja vihaa ennen Moottoritietä, mutta ellei niin siinä tapauksessa ensimmäinen Pellen kasetti (nimenomaan, ne vaihtuivat kyllä vinyyleihin kun soitin oli) oli joko Viimeinen syksy tai Moottoritie.
Pelle Miljoona Band koostuu Pellen haminalaisista ystävistä. Haminahan sattui olemaan miehen synnyinkaupunki. Tämä EP on Pellen ensimmäinen 7-tuumainen sitten vuoden -93 Hurjat pojat -sinkun.
Sapiens-kirjallaan tunnetuksi tullut Yuval Noah Harari tarkastelee uutuuskirjassaan Nexus – Tietoverkkojen lyhyt historia, miten informaation virta on rakentanut ja tuhonnut maailmaamme. Viime 100 000 vuoden ajan me sapiensit olemme koonneet itsellemme huikeasti vaikutusvaltaa. Mutta kaikista keksinnöistämme, löydöistämme ja valloituksistamme huolimatta meitä uhkaavat suuret vaarat: maailma on ekologisen romahduksen partaalla, poliittiset jännitteet kasvavat ja väärää tietoa on kaikkialla. Lisäksi syöksymme suin päin tekoälyn aikakauteen – tuntemattomaan tietoverkkoon, joka saattaa hävittää lajimme. Miksi olemme niin itsetuhoisia kaikista saavuttamistamme edistysaskelista huolimatta?
