Olipa kerran lumoava ilta indie-artistien kanssa Tampereen rouheimmassa live-mestassa, jota TRELMU ylläpitää rautatieaseman kyljessä.
Yllättävän helteisenä alkukesän iltana otin suunnan kohti Tampereen keskustaa, missä odotti mielenkiintoinen kattaus osittain itselle tuttujakin bändejä. Tullin alueen remontin aiheuttama mylläys sai minut ymmälleni kun nousin ratikasta etsimään reittiä Maanalaisen uuteen osoitteeseen. Hiukan kierreltyäni työmaa-alueella löysin kuin löysinkin korvaushoito-aukion kautta rosoisen polun kohti klubia. Joskus kulttuurin luo täytyy löytää vaivaa nähden.
Aavakaiku oli jo aloittanut kun saavuin paikalle. Turkka Vuorisen ja Mari Martikaisen duo luo improvisoiden instrumentaalisia äänimaisemia syntetisaattoreiden, saksofonin ja efektipedaalien avulla. Tunnelma oli vangitsevan maaginen, välillä mieleen tuli sävyjä Angelo Badalamentin ja Tangerine Dreamin tai Vangeliksen musiikista. Hieno avaus illalle.
Ingrid Yö oli itselleni uusi tuttavuus. Bändiin kuului laulajan lisäksi, viulisti ja pianisti. Hienoja laulumelodioita ja taitavaa soittamista sisältävä keikka oli jonkinlaista kiemuraista gootti-folkia, sovitukset olivat todella omalaatuisia. Hieman tuli mieleen Nick Caven, Ellinooran ja Noitalinna Huraan hybridi toisesta ulottuvuudesta.
Ilkka Ihalaisen ja Asta Pöyhösen Perhosii päätti headlinerina illan ja tarjoili melankolis-sävytteistä elektropopin ja triphop-folkin sekoitustaan. Varsinkin loppupuolen eteeriset biisit Huone ja Massive Attack-versiointi Huokaus tekivät hypnoottisen vaikutuksen. Teardrop oli sovitettu maukkaasti minimalistiseksi omannäköiseksi versioksi. Bändin tuotokset paranevat jatkuvasti ja menevät aina vain kiinnostavampaan suuntaan.
Ikävä kyllä helle ja torstai-ilta olivat huonoja saamaan yleisöä paikalle, enemmänkin olisi suonut näille mielenkiintoisille indie-artisteille huomiota. Jokainen muusikko illan estradilla oli musiikkinsa takana vakaasti molemmilla jaloillaan ja esiintymisen ilo välittyi sydäntä lämmittävällä tavalla.
Mikko Ihalainen
