HELLHOUND: Rappioperintö – kaikki levytykset 1978-1980 (Svart SRE593LP) 2022

Aiheeseen liittyvää

Haastateltavana Ruma Planeetta -rockyhtye

Tänään minulla on ilo haastatella helsinkiläistä yhtyettä nimeltä Ruma Planeetta. Yhtye kertoo tyylilajikseen rockmusiikin.

THE DICKIES: Blink 183/Clean money (Cleopatra CLO 3366) 2022

Dickies on ollut enemmän tai vähemmän kasassa yli 45 vuotta. Välillä on ollut hiljaisia kausia ja muutama traaginen kuolemakin on yhtyeen piirissä tapahtunut, esimerkiksi Chuck Wagon ei ollut kuin 24 kun ampui itsensä.

The Record of My Life #16: Blackpink – Born pink

Tämän tekstin on kirjoittanut Mila Kallio. Lehdessä hän vastaa toimitukseen liittyvistä asioista ja muunmuassa tämän The Record of My Life -palstan pyörittämisestä.

Apulanta ja Maija Vilkkumaa palkittiin Radio Suomirockin legendaarisella elämäntyöpalkinnolla

Radio SuomiRockin vuosi 2022 on paketoitu perinteisin menoin Eläköön SuomiRock! -palkinnoilla. Tänä vuonna pokaali elämäntyöstä ojennettiin Apulannalle ja Maija Vilkkumaalle.

Tulenkulkijat: En enää jaksa hengittää

Upeinta tässä teoksessa on laulajan kaihoisasta jopa suoranaiseen raivoon yltyvä preesens ja tämä pakottaa minut kuuntelemaan kappaleen useampaan kertaan sekä...

Jaa somessa

Hellhound jäi itselleni vähän vähemmälle huomiolle tuossa 70-80-lukujen taitteessa, kun oli niin paljon muutakin punkmusaa tyrkyllä. Vai olikos tämä punkkia?

Kyllä ainakin teksteissä ja sävelissäkin moisia juttuja on. Kyllähän joku Pakoon neonarmeijaa oli ja on helvetin hyvä biisi ja itseltäni löytyy muinainen Rokit-yhtiön kokoelma. Pistä paremmaksi, jolla on 3 yhtyeen biisiä, joista kahta ei löydy yhtyeen omilta levyiltä.

Myöhemmin kun yhtye on silloin tällöin tehnyt comebackeja, olen heidät kyllä nähnyt ja joskus soittanut samalla keikallakin. Yhtyeen ura oli aika lyhyt; jostain vuodesta 1977 vuoteen 1980 ja vuosien -78 – 80 välillä tehtiin LP, 3 singleä ja nuo kokoelmabiisit.

Silti tämä on jo toinen kokoelma yhtyeeltä. Kuutisen vuotta sitten ilmestyi Hiljaisten Levyjen julkaisema Soitetaan rock’n’rollia (joka on myös yhtyeen ainoan LP:n nimi), jolla on koko tuotanto ja sitä varten tehty uusi biisikin.

Tällä tupla LP:lläkin on koko tuotanto (paitsi tuo uusi biisi), mutta sen lisäksi 3 demobiisiä. Tämähän on perusteltua, koska yhtyeen levyjä ei tule helpolla vastaan, ainakaan halvalla.

Yhtyeen tunnetuin kokoonpano oli Väiski Sappinen: laulu, Manu Ojanen: rummut, Jyrki Mattila: kitara, Jari Granholm: kitara ja Jorma Peltonen: basso. Tällä kokoonpanolla tehtiin toinen single ja LP.

Ekalla sinkulla oli vain trio Mattila, Peltonen ja Sappinen ja tarvittiin lainarumpalia, A-puolella soittaa vanha Alwari Tuohitorvi-mies, Seppo Tammilehto ja B-puolella huvittavasti Kollaa Kestää Jyrki Siukonen.

Tästähän taisi tulla se lause; ”Jyrki Siukonen, aikamme studiorumpaleita”, mies kun ei oikein jaksanut soittaa omilla levyilläänkään. A-puoli on Suomen 60-vuotisjuhlien ”kunniaksi” tehty Suomi 60 (hra Jumala näistä on aikaa!), joka onkin aivan mainio kipale ja sanat kritisoivat kaikenmaailman isänmaavouhotusta.

B-puoli, kuten näissä muissakin on vähän yhdentekevä. Seuraavalla sinkulla on nimittäin B-puolella Ramones-käännös Ota mut uudestaan eli Suzy is a headbanger. No ei se nyt niin kamala ole ja olikohan se SE-yhtyeen Tulitikkutytön (eli sama biisi mistä Problems? teki myöhemmin version Tiina on niin nuori) ja Dead End Fiven parinkin kömpelyyden jälkeen ensimmäinen suomeksi tehty Ramobiisi?

Sama biisi on myös tuolla Pistä paremmaksi-kokoelmalla ja sen 2 muuta Hellhound-biisiä eivät erikoisemmin jää mieleen.

Sen sijaan tältäkin levyltä löytyvän Räime-yhtyeen biiseistä ”Ottaa päähän” on noussut klassikoksi. Yhtyeessä soitti Hellhound– ja Mean Ones tyyppejä. Tuo ja Katala maailma ovat saaneet Hiljaisten Levyjen toimesta singlejulkaisunkin 2017 ja sen on levyttänyt myös Maho Neitsyt ja Poikien levyllä Punk it, jossa Pojat säestää vanhoja punklaulajia, biisi on mukana laulajanaan Granholm, joka alkuperäisenkin ”laulaa”. On tuolla levyllä Pakoon neonarmeijaakin, jossa laulaa tietenkin Sappinen.

Hellhoundin LP on itse asiassa yllättävänkin hyvä näin 43 vuotta julkaisunsa jälkeen.

En ollut kaikkia biisejä aiemmin kuullut, enkä kaikista niin välitäkään, mutta levyllä on muutama hieno kappale, kuten Baader-Mainhoff, Rappioperintö ja Harmaat miehet.

Nämä menevät jopa ohi Neonarmeijan, joka on mukana hieman eri versiona. Myös ekan singlen A on mukana, nopeampana ja päivitettynä muotoon Suomi 62. Biisejä ovat olleet tekemässä kaikki. 

Yhtyeen toiminnan hiipuminen

Tämän jälkeen toiminta alkoi pikkuhiljaa hiipua ja viimeisellä singlellä Auringonpilkkuja/Hunningolla ei ole viisikosta enää kuin Sappinen ja Mattila. Tämä on mielestäni yhtyeen huonoin levy, aiempien sinkkujen A-puolien ja LP:n parhaiden biisien tarttuvuus on vain poissa. 

Sinkunkin jälkeen jatkettiin basistina Popedasta tuttu Ilpo Ainiala, mutta vuoden -80 loppuun mennessä homma oli ohi.

Levyltä löytyvät demot ovat kylläkin vain täytettä. Peto on tylsä siksikin, että siinä on pelkät pohjat eli ei laulua ollenkaan, enkä ymmärrä muuta kuin, että se on täytteenä mukana. Kaksi muutakaan biisiä ei mieleen oikein jää, mutta kaipa pitää olla jotain uuttakin mukana. Noissa kahdessa ei yllättäen soita viimeisellä sinkulla kuitenkaan mukana oleva Mattila, vaikka ne on tehty vain vähän ennen tuota singleä.

Musiikin parissa vakavemmin jatkoi vain Ojanen, joka on soittanut mm. Voxissa (soitti muuten jo samaan aikaan kuin Hellhoundissakin), Pojissa ja Tinnerissä. Sappisen tiesin ennestään jo Soundi-lehdestä.

No itse asiassa tästä yhtyeen historiasta on kai turhaa sen enempää jauhaa, koska kansien välistä löytyy oikein kattava vihkonen, jossa kerrotaan kaikki olennainen ja epäolennainen yhtyeen historiasta.

Eli sanotaan näin, että minulle levyllä on n.10 hienoa biisiä, joidenka tekstit ovat myös hyviä ja huonompienkin biisien teksteissä on enemmän järkeä kuin monella punkbändillä tuohon aikaan.

Tuota punksanaa ei siis kylläkään pidä ottaa ihan niin sanatarkasti, enemmän tämä on räimivää (hehheh) rockia punkvaikuttein tai prkl jotain sinnepäin. Kiva julkaisu kuitenkin. Ja se Pistä paremmaksikin voitaisiin varmaan julkaista uudestaan. Siinähän on hyviä bändejä, Mean Ones, Unohda Eila ja Esa Toivonen & Rantapallo Räimeen ja Hellhoundin lisäksi. Ja Unohda Eilankin tasokkaasta tuotannosta saisi ehkä LP:n kokoon, jos löytyisi vielä pari demobiisiä. Tai ehkä yhtye onkin jo unohdettu, se on sääli.

– V.Vahtera

spot_img