Albumi, joka kuulostaa siltä kuin olisi nauhoitettu 70-luvulla manifestoi Patti Smithin, Robert Plantin ja aikalaisten sähköistä folk-bluesia.
Levyllä soi makeasti kitarat ja Antonellan laajalle alalle ylettävä mahtipontinen ääni. Klassista americanaa tarjoillaan mm. biiseissä Morning ja River Running Wild, hieman grungen kulta-aikojen soundeja tapaillen. Postpunk kuuluu myös vaikutteissa aina välillä. Lyriikat käsittelevät ihmisyyttä, tunteiden kirjoa, rakkautta ja menettämistä, niin kuin bluesista ponnistavan musiikin kuuluukin. Laulua on maustettu sopivilla efekteillä, tehden voimakkaan lähes aggressiivisen fiiliksen biiseihin. Ghost on kuin vihaisen blueslaulajan valitusvirsi savuisessa New Orelansilaisessa pubissa muovinen rommituoppi kourassa. Aina välillä mieleen tulee Melissa Auf Der Maurin soolotuotanto.
Bloodlands kuljettaa tunnelmaa hieman rauhallisempiin sfääreihin hienojen kitarakudelmien siivittämänä. Antonellan upea ääni kaiutettuna kuulostaa taivaallisen spirituaaliselta. Love’s Has-Been on tyylikäs slovari. If I Can’t Have You kiihdyttää atmosfääriä kiukkuisemman bluesrockin suuntaan. Leikkisä If You Like päättää albumin bluegrassin maisemiin.
Enpä ole aikoihin kuullut mitään tällaista, hieno kokonaisuus juurevaa rock-musiikkia. Tämän kesän road tripeille oikein mainio soundtrack.
Raita joka tekee erityisen vaikutuksen – Ghost
Mikko Ihalainen
