Kevään ensimmäisenä lämpimän aurinkoisena päivänä Helsingissä on oikein mennä pimeään nauttimaan kylmistä metallisista syntetisoiduista äänistä ja melankolisista sävelmistä. Turkkilainen postpunk/darkwave-duo She Past Away ja lämppärinä operoinut kotimainen synapop/electroclash-pumppu Modem tarjosivat täydelle salille voimakasta tunnetta tiistai-iltaan.
Modem on mielenkiintoinen tuttavuus. Olen kuullut heidän ensimmäisiä tuotantojaan ja pitänyt kuulemastani, syntikkapopin ja electroclashin tyyleillä leikkivästä tuotannosta yhdistettynä suomenkieliseen lyriikkaan. Keikalla kuultiin tanssittavaa ja bassovoittoista darkdiscoa sekä radiosoittoihin tähtäävää melodisempaa pop-tulkintaa. Sankarikitarasoolot ja jopa saksofoni täydensivät välillä pakettia. Vokalisti Tytti Roto on omaksunut hienosti näyttävät 80-luvun tanssimoovit, mikä sopii bändin tunnelmaan erityisen hyvin. Itselle toimii parhaiten hieman raaemmat postpunk-estetiikkaan nojaavat biisit, toivottavasti yhtye säilyttää tämän soundin eikä lähde liikaa tekemään radiopoppia jatkossa. Modemia tulee varmasti seurattua enemmänkin.
Illan pääesiintyjää oli tullut paikalle katsomaan sankoin joukoin suomalaisia darkwave-vampyyreitä ja muita ghouleja. She Past Away:lla oli herkullinen tilanne soittaa lähes täydelle Korjaamolle ja he aloittivat heti tunnetuimmalla biisillään Durdu Dunya. Yleisö tiesi bändin tuotannon ja eli liikkeessä mukana, mikä oli itselle yllätys, koska en uskonut turkkilaisen darkwaven olevan näin suosittua. Kaksikko soitti tummalla ja voimakkaan minimalistisella otteella, kaikki biisit rakentuivat rumpukoneen peruskomppien, synabasso-riffittelyn, Cure-tyyppisen kitaramaalailun ja vokalisti Volkan Canerin matalan laulutulkinnan yhdistelmään. Korjaamon miksaaja oli tehnyt asiansa oikein ja kaikki soittimet kuuluivat oikealla äänenpaineella, mutta korvat eivät kärsineet. Vahva basso ja napakat basari-iskut väreilivät juuri oikein selkärangassa ja napsuva snare aina iski herättävästi ettei vain valu liian syvälle synkkään hypnoosiin. Turkin kielisistä sanoistahan en ymmärrä yhtään mitään, mutta tämän tyylisessä synkistelyssä se ei haittaa pätkääkään. She Past Awayssa kuulee vaikutteita The Crampsista, Sigue Sigue Sputnikista, Curesta, Bauhausista ja Depeche Modesta, mutta yhtye tekee kaiken kuitenkin niin omalla soundilla että kyseessä ei ole mikään tribuutti.
Erityismaininnan saa Korjaamon valo/videoprojisointi-duuni, visuaalinen puoli todella hienosti toimi synkassa musiikin kanssa molempien esiintyjien ajan.
Mikko Ihalainen
