NO EI!: Yli Laidan (Rutilis Records RUTILUSLP 001) 2024

Aiheeseen liittyvää

Viikon Kovin Biisi: VKB 08/25

Nämä kilpailijat kisaavat Viikon Kovimman Biisin tittelistä. Katso yksityiskohdat tästä.

Aikion single sukeltaa ihmiskohtaloihin elämän solmukohdissa

Suomirockin ytimeen vapaasukelluksia harrastava Aikio julkaisi tänään uuden singlen...

Viikon Kovin Biisi: VKB 07/25

Nämä kilpailijat kisaavat Viikon Kovimman Biisin tittelistä. Katso yksityiskohdat tästä.

Samuli Putro – Elämäni miehet (WSOY 2025)

Mies, jonka ympäriltä tuolit viedään on kirjoittanut kirjan miesten välisestä dynamiikasta ja omista henkisistä arvistaan.

LAURA FRIMAN & MIKKO MATTLAR: Kultaturbo – Suosikki-lehden tarina (Johnny Kniga) 2024

Kyllä se nyt niin vaan on, että suurin piirtein jokainen minun ikäluokastani ja nuoremmista ja vanhemmistakin on Suosikkia lukenut. Joskus löysin roskiksesta 60-luvun lopun ja 70-luvun alun hyväkuntoisia Suosikkeja ja nyt vähän harmittaa, että tuli ne vietyä antikvaarioon. Taisin olla siinä 10 v. ja vaikka Suosikki tuli kotiin, niin sitä osittain inhosi, eikä noin vanhoille numeroille ollut sitäkään vertaa käyttöä. Väärin, etenkin tämän kirjan perusteella ne vanhat numerot vasta loistavia (sanan voi käsittää miten haluaa) olivatkin keksittyine juttuineen ja mitä siellä nyt sitten olikaan.

Jaa somessa

No Ei! julkaisi esikois-LP:nsä ja on sen kunniaksi kiertueella. Tuli nähtyä täällä Turussa, jossa he soittivat koko tämän levyn. Basistiksi oli levyn jälkeen vaihtunut Sanna Reponen. Keikalla oli sen verran hyvät soundit, että levy tuli selväksi jo siellä. Kyseessä on siis levyllinen suht omaperäistä hardcorea. Jos jotain vertailukohtaa yrittää hakea, niin itselle tulee mieleen Kohu-63. Tämä johtuu erityisesti Kimmo Pengerkosken äänestä, joka muistuttaa erehdyttävästi Lättää. No Kohu on kyseisen genren kärkinimiä tässä maassa, että mikäs siinä.

Muistelisin, että viimeksi nähdessäni bändi ei ihan näin nopeaa mättöä ollut, tai sitten saatan muistaa helvetin väärin. Tämä ei kuitenkaan haittaa paljoakaan, sillä biiseissä on riittävästi koukkuja, jotta kuuntelu on, öh, kivaa. Tässä tyylilajissa se ei ole aina itsestäänselvyys. Levyn ekasta biisistä Viimeiset viivalla julkaistiin vähän aikaa sitten videokin, jossa vierailee eri bändien basisteja. Sanoja on paljon ja kun tässä niitä lueskelen (niistä saa kyllä ihan selvääkin), niin eivät ne ole ihan normaalikauraa sodista ja poliiseista.

Tämä on aika tasainen levy, josta on vaikea nostaa esiin mitään erityisiä biisejä. Täytyy kyllä sanoa, että minusta keikalla biisit kuulostivat jopa paremmilta ja erottuivat enemmän toisistaan. Toki olen kuunnellut tämän vasta pari kertaa ja se ei ole ehkä paras lähtökohta arvostelemaan mitään. No näin aluksi ainakin täytyy todeta, että kakkospuoli tulee soimaan enemmän tässä ns. taloudessa ja levyn viimeisessä biisissä Luomisen pilarit hieman tingitään vauhdista ja se on hyvää vaihtelua. Myös A-puolen biisissä Joka alan idiootti hidastetaan tuollaiselle 77-nopeudelle ja sekin erottuu ehkä siksi edukseen.

Täytyy siis kuitenkin toistaa, että livenä tämä kuulostaa paremmalta. Syy taitaa olla siinä, että tässä tuo komppikitara jauhaa alla samalla ryskeellä läpi koko levyn ja keikalla Horton kitarointi oli elävämpää. Ehkä sitä komppikitaraa voisikin jatkossa jättää vähemmälle ja vetää enemmän melodiajuttuja tyyliin DK, mikä keikalla ajoittain tuli mieleen. Tai en tiedä, mutta ei sitä minusta aina tarvita sinne alle, komppikitaraa siis. Koko homma pysyy kuitenkin hyvin kasassa kautta levyn, onhan tässä nyt kuitenkin jo veteraaniosastoa kyseessä, hehheh.

-V. Vahtera

spot_img