NykyPostin slam/katurunous iski jo ensimmäisellä levyllä vakuuttavasti, joten oli suuri seikkailu hypätä uuden levyn spoken word-raitoihin messiin.
”Tämä aika tarvitsee enemmän Shitter Limitediä, Sleepy Sleepersiä, pausenappulaa että joku huutaisi että Anteeksi, mistä täällä tapellaan?”
Resonoi, vahvasti. Play It Out Mutha julistaa näin. Huuruisen elektronisen pulputuksen päälle tarjoiltuna sanat iskevät allekirjoittaneen tajuntaan.
”Nyt kun olen lähempänä viittä, kuin neljää kymmentä, huomaan ajattelevani että Dead Kennedys oli oikeassa lähes kaikessa.”
Fresh Fruits-biisissä vierailee myös Paleface sylkemässä sanoja surffi-riffin päälle. ”Don’t hate the media, become the media.” Omaan ikääntymiseeni tämä sanoma säkenöi pelottavan ymmärrettävästi. Sopeutumisen aika on ohi, ja punkkarit tiesivät sen.
Koko albumi on kuin äänikirja tai podcast, ajatuksia herättävää blaastausta. Pilke on silmäkulmassa ja välillä saa nauraa oikein huolella.
”Me olemme X-sukupolven välimuisti, flashback ja PTSD.”
Näin. Kuuntele ja varsinkin jos edustat samankaltaista heimoa kuin minä ja NykyPost, lupaan että palaat näihin raitoihin uudelleen.
”Kaikki alkoi siitä kun näin Drew Barrymoren tanssimassa Lettermanin pöydällä.”
Myös good boysin MC Vatkain vierailee levyn viimeisessä synkemmässä ja dystooppisessa biisissä Kaivo. Basso rutisee kuin Sähkön levyillä kun Vatkain tulittaa sanoja:
”Tää kaupunki ei ole tehty mulle eikä oikeastaan kellekään muullekaan, mutta me nyt olemme vaan täällä.”
Raita joka teki erityisen vaikutuksen: Fresh Fruits (feat. Paleface)
Mikko Ihalainen
