Hyvän mielen hiphoplähettiläs Oulusta näytti kokemuksen syvän rintaäänen ja rennon energian kautta miten bileet laitetaan käyntiin.
Lähdimme perjantai-illan huviajelulle Tampereelta Hämeenlinnaan vintage-kauppiaan kanssa tarkoituksenamme debytoida ikonisella Suistoklubilla. Pakulla suhasimme kohti määränpäätä keskustellen samalla vakavin äänenpainoin maailman tilasta ja kaiken poliittisen keskustelun typeryydestä. Hämeenlinnan kadut olivat klo 19 perjantai-iltana lähes autiot ja ravintolat tyhjillään. Päädyimme nepalilaisen ruokakulttuurin äärelle nauttimaan pehmeästä Tikka Masala- kanasta ja sivaltavan polttavasta Vindaloo-lampaasta naan-leipien ja raita-kastikkeen kera. Täydennettyämme biologisia tarpeitamme liikahdimme kohti Suistoklubia, missä kumpikaan meistä ei ollut siis aiemmin käynyt.
Suistoklubi sijaitsee vanhassa teollisuuskorttelissa mikä on lanseerattu bohemian ja kulttuurikentän käyttöön. Ovella oli kyltti että tapahtuma on loppuunmyyty, mutta sehän ei meitä varsinaisesti haitannut. Kömmimme saliin tiskin kautta ja odottelimme innolla yhden Suomen omaperäisimmistä räppäreistä lavalle nousemista. Pöytäämme riensi heti paikallinen ekstrovertti ja teimme sinunkaupat. Perinteiseen tapaan meiltä tampereen edustajilta kysyttiin jälleen että Ilves, Tappara vai Tapola? Itselle noissa vaihtoehdoissa ei ole mitään järin tärkeää tai kiinnostavaa, mutta vintagekauppias sanoi pitävänsä mustasta makkarasta puolukkahillon ja kylmän maidon kanssa. Olipa miellyttävä luola tämä Suisto, tänne varmaan tulee lähdettyä uudelleenkiin.
Yortsu-deejiit soittelivat alkuillassa hyvällä maulla räppiä eri maista ja vuosikymmenistä, erityisesti mieleen jäi Ex-Tuuttiksen Vittu Jes ja Del Tha Funky Homo Sapienin Mr. Doubelina. Stepan tuottaja ja kiertue-DJ Pehmee Goo saapui lavalle hieman ennen maestroa nostattamaan tunnelmaa hyvin täyteen ahdetussa pienessä klubissa. Goolla oli selvästi myös hyvä karisma ja värähtelytaajuus, mikä lupasi hyvää tulevalta keikalta. Stepa asteli lavalle varmoin stepein ja alkoi viihdyttämään yleisöä pääasiassa uuden Minä tiedän miksi häkkilintu laulaa-albumin musiikilla. Välispiikit oli taattua Stepismiä, mantramaisesti hän hoki mm. ”Uno mas, uno mas! Vielä kerran!” ”Saa tanssia. Tanssia saa!” ”Onko täällä koiraihmisiä?”
Hymy oli jokaisen huulilla ja hyvää mieltä oli tarjolla koko keikan ajan. Välillä Stepa lausui runoja, perusti turvallisen tilan pitin tanssilattialle itse houstaten sitä keskeltä yleisöä ja kertoili mm. omista nuoruuden masturbaatio-kokemuksistaan. Pehmee Goo hoiti deejiin työn ja tuplaukset kovalla osaamisella. Lottovoittaja-kappaleesta tuli interaktiivinen sanaristikko yleisön ja Stepan välille. Illan viimeisenä kuulimme Stepan ja Pehmeen Goon version suomalaisesta gangstarap-klassikosta, Notkean Rotan Pöhinää-biisistä.
Stepassa on paljon kerroksia ja ytimessä paistaa aurinko, joka välittyy kaikkeen hänen tekemäänsä. Suosittelen kaikille Stepa-kuuria tähän vuoteen.
Mikko Ihalainen
