Wimme ja Tapani Rinne levyttivät uuden seikkailu-albumin jazzin, ambientin, etnon ja joikujen ääniaalloilla. Toismaallista shamanismia ja ikiaikaista viisausperinnettä kaipaaville pakko-hankinta.
Levy alkaa Wimmen joikauksella ja drooni-textuurein lyhyessä introssa, kunnes Rinne pääsee klarinettinsa kanssa vauhtiin japanilaisen Kirilolan (ex-Girl) ja Wimmen duetossa Duohtavuohta. Rauhoittavaa ja tuntureita sekä japanilaista vuoristoa mieleen piirtävää ääntä.
Ikigai on kuin matka linnunradalle lapsekkaan leikkisässä duurissa, välillä tulee assosiaatioita Tori Amoksen ja Kate Bushin lauluista jostain syystä. Rings of Earth rakentuu rennosti luovassa virtauksessa mekaanisen rytmistruktuurin ja Wimmen äänen saattelemana folk-henkiseen tunnelmaan. Peace Machine progeilee upeasti rauhan asialla, tällainen ambient sopisi mielestäni tämän hetken maailmantilanteessa soundtrackiksi päättäjien kokous-saleihin. Unohtakaa tunteilla reagointi, jäitä hattuun, meditoikaa.
Guovssahasat-raidassa Wimme hypnotisoi saamelaisen shamaanin tapaan, kunnes Rinne päästää alamaailman aggressiiviset torvet vapaaksi ja Wimmen ääni muuttuu digeridoon kaltaiseksi efektien avulla. Hienoa taiteilua kontrastien kanssa, voimaa ja seesteisyyttä samassa paketissa.
After the Anthropocene droneilee sinemaattisesti Wimmen ottaen jonkun vesilinnun muodon (äänistä päätellen), maagista ja melankolisen kaunista audiota. Ihmisten aikakauden jälkeen, äiti Gaia ja luonto voi paremmin. Let the Rain Fall päättää levyn katkeransuloiseen sinfoniaan, mukana on jälleen Kirilola duetoimassa Wimmen kanssa. Piano ja puhaltimet kruunaavaat kokonaisuuden.
Ivgu on täydellinen orgaaninen kuuntelukokemus, joka maadoittaa keskittymiskyvyn levottomassa maailmassa. Lääkinnällistä musiikkia, tätä reseptiä voin suositella kaikille.
Raita joka tekee erityisen vaikutuksen – Guovssahasat
Mikko Ihalainen
