Benjamin Stevensonin Jokainen perheestäni on tappanut jonkun on täynnä mustaa huumoria ja yllättäviä käänteitä. Kirja tarjoaa uniikin kertojaratkaisun ja vangitsevia hahmoja.
Entinen suuri suosikkini ei ole comebackinsa jälkeen tehnyt mitään, mikä olisi innostanut edes samalla lailla kuin 1970-80-lukujen huonoimmat biisit. Siis kyllähän näistä varmaan monet pitävät, mutta LP:nsä Punk Rock Menopause (ilmestyi jo 2014) ja sitä seuranneet singlet ovat minusta aika tylsää keskitien rockia ilman melodioita.
