Niin. Buzzcocks teki kolme loistavaa albumia vuosina 1978-1979. Ne ovat hienoja kokonaisuuksia ja niissä on annettu tilaa myös erilaisille kokeiluille, eivätkä ne uuden aallon genressä ole todellakaan mitään helpointa perustavaraa. Sellaistakin (helposti lähestyttävää) niissäkin toki on. Sinkuillaan bändi oli sitten erittäin pop ja tässä olevat 8 ensimmäistä singleä (omakustanne-EP Spiral Scratch puuttuu) Orgasm Addictia lukuun ottamatta sijoittuivat kivasti brittilistoilla.
Vieraskynäilijänä toimii nyt tamperelainen levykeräilijä ja konkari-DJ Jere Seppänen jonka alter egon Jere Dangerous-nimen on voinut bongata jo vuosia mm. kotimaisten reggae-tapahtumien esiintyjälistoilta.
Voiko tästä sanoa, että onpas hauskaa? Osittain voi. Voi myös sanoa, että onpas kamalaa, mutta en tiedä kumpi? Uskovaisten suhtautuminen asiaan vai itse satanismi tai saatanan palvonta. Ihmisten kiihkous on vienyt ihmisiltä hengen tai ainakin maineen ja työt jo noitavainoajoilta asti ja tässäkin tuolta USAsta pari esimerkkiä on aiheesta.
Tällä kertaa kirjoittajana kolumnissa toimii Aleksi Myllykoski, joka on tunnettu Signature Dark-levymerkistään ja myös soolona tuottamistaan ambient-levyistä sekä RinneRadion konevelhon vastuutehtävistään.
