The Record of My Life –palstan kymmenes esittely. Pitkään pohdin, mikä olisi Altars of Madness -reflektion jälkeen sangen kevyt ja menevä levy. Jouduin oikein miettimään, että olisiko se Pink Floyd, Deep Purple tai joku vanhanliiton progelevy.
"Tulevan kesän festivaaliohjelma on laadittu nyt kolmeen kertaan ja uskon vakaasti, että se on tässä vuosien varrella hioutunut parhaaseen mahdolliseen muotoonsa. Olen tästä kattauksesta äärimmäisen ylpeä."
Tämä ei ole kirja. Se on manuaali ei-dualistiseen elämään. Se on sielunmessu tuhoontuomitulle lajille. Tämä on henkilöhahmon ja egon syöjä. Kirja yhdistelee evoluutio-oppia ja kehityspsykologiaa rehellisellä otteella kuvatessaan ihmisminän kuvitelmien mekanismeja.
Hopeasiivet-yhtye oli yksi kiinnostavimmista kiinnityksistä Ilosaarirockin tämänvuotisessa
tarjonnassa, sillä bändi on vielä uransa alkutaipaleella ja Itä-Suomen keikkoja ei taida olla aiemmin ollut.
Tämä on yksipuolinen single ja aluksi vähän hämmentävä, kun musiikki ei oikein ole sitä, mitä tulee yleensä kuunneltua. Mutta parin kerran jälkeen tulee todettua, että tämähän on oikeastaan aika hyvää, eikä välttämättä niin kaukana Jalla Jallasta [tämä on siis jenkki (vai huijataanko meitä?) John Wardin ja Jallojen Jouko Hiltusen projekti], kuin voisi kuvitella. Kyllä niilläkin banjoja biiseissä oli/on ja vaikutteita vähän muustakin kuin rockista.
