Aleksi Myllykoski (RinneRadio), Veli-Matti O Äijälä (Terveet kädet) ja Nemat Battah ovat kollaboroineet upean ääniteoksen ja nyt visuaalisen taiteen expertti Random Doctor/Rajatonvimma on luonut sille videon, jossa materiaalina on käytetty mm. Palestiina-mielenosoitusten kuvaa viime vuosilta Suomesta.
Uusi globaali toimija esittäytyy! Signature Dark Agency on uusi kotimainen agentuuri, joka kokoaa sateenvarjonsa alle elektronisen musiikin syvän päädyn kiinnostavia artisteja. Roster sisältää sekä live-, DJ- että VJ-artisteja.
Käsillä on albumi-kollaboraatio, jota kukaan ei osannut odottaa. Andérs Friden (In Flames) ja Aleksi Myllykoski (RinneRadio) löivät hynttyyt yhteen lukuisten vierailevien instrumentalistien kanssa ja loivat upean sinemaattisen levyn, jossa voi kuulla viitteitä jazzista, ambientista, postrockista ja downtemposta.
Tukholmasta alkunsa saanut kokoonpano Happiness koostuu myös melodisen metallin kärkibändissä In Flames:issa laulavasta Anders Fridénistä ja Jerker
Josefssonista. Heidän debyyttialbuminsa on dark ambient- ja drone-vaikutteita kantava albumi,
joka rikkoo kokeellisen ja paikoin minimalistisen äänimaiseman rajoja.
Tämä on yksipuolinen single ja aluksi vähän hämmentävä, kun musiikki ei oikein ole sitä, mitä tulee yleensä kuunneltua. Mutta parin kerran jälkeen tulee todettua, että tämähän on oikeastaan aika hyvää, eikä välttämättä niin kaukana Jalla Jallasta [tämä on siis jenkki (vai huijataanko meitä?) John Wardin ja Jallojen Jouko Hiltusen projekti], kuin voisi kuvitella. Kyllä niilläkin banjoja biiseissä oli/on ja vaikutteita vähän muustakin kuin rockista.
Hauska pieni kirja. Moni tietää, että diggaan noiden loistavien punk- ja popbiisien lisäksi myös todella hirveistä biiseistä. Niitä löytyy suomalaisista käännösbiiseistä pohjattomat määrät. Niistä tämä kirja siis kertoo ja kirjoitushetkellä kirjan niminen Paten & con esittämä kappale oli Spotifyn soitetuin suomennettu biisi. Tässä olisi paljon vinkkejä tuonne kamaluuksien kuuntelulistalle (onhan siellä toki hyviäkin!), mutta hankaluutena on, että luin tätä lähinnä duunitauoilla, enkä enää juurikaan kotona muistanut biisejä, paitsi ne, jotka jo tiesin.
