Mainoksia oli toki silloin lehdissä jo ja silloinhan se on tehty. Wouden, kuten Leevinkin, kanssa kävi niin, että eihän silloin kersana voinut "kovana punkkarina" myöntää diggaavansa moista lällyilyä, mikä näin jälkikäteen tuntuu aika hassulta. Mutta hyvin pian jätin moiset höpsötykset ja myönsin muillekin kuin itselleni, että Woudehan on Suomen kovimpia bändejä.
Sanotaan nyt viimein, että tärkeimmät levyt näiden mainittujen ohella ovat olleet Clashin 3 ekaa ja Ramonesin melkein koko tuotanto (helvetin monen muun ohella), mutta en niistä keksi oikein enää mitään, joten pysytellään näissä.
Tämän kertaisen The Record Of My Life -sarjan artikkelin on kirjoittanut Petri Viitala, joka on pitkän linjan saksofonisti. Hän on tehnyt 1600 keikkaa ja soittanut 260 julkaistulla biisillä monessa kokoonpanossa Shitter Limitedistä Suurlähettiläisiin.
Tämän kertaisen The Record Of My Life -sarjan artikkelin on kirjoittanut ruskolainen levynkeräilijä ja musiikkiaddikti Jarno Koskinen, joka omaa metallibänditaustan ja on aiemmin toiminut kirjoittajana muun muassa Sue lehdessä.
En muista oliko minulla Pellen nykyään parhaana pitämääni Pelkoa ja vihaa ennen Moottoritietä, mutta ellei niin siinä tapauksessa ensimmäinen Pellen kasetti (nimenomaan, ne vaihtuivat kyllä vinyyleihin kun soitin oli) oli joko Viimeinen syksy tai Moottoritie.
Virolainen HAPE julkaisee toisen eepeensä viime vuotisen debyyttinsä Night Life jälkeen suomalaisella EABE-levymerkillä. Nyt hänen elekotrossaan on sävyjä 70-luvun progesta ja synteetisaattori-musiikista.
