Koreografi Linda Kuhan Small Potatoes Club on nykytanssiteos Tampereen Konservatorion tanssijankoulutuksen opiskelijoille. Esitys yhdistää tanssia, juttelua ja Empathin tummanpuhuvaa ambientia.
On Fear and Evil on ensimmäinen osa trilogiaa, joka käsittelee ihmisenä elämiseen liittyvää kolmea isoa osa-aluetta. Se on paikkakohtainen installaatio, joka yhdistää tilassa yksikanavaisen elokuvan, intuitiivisia veistoksia, ihmisen luomaa ongelma-ainesta sekä kaiken kestävän elävän luonnonmateriaalin. On Fear and Evil käsittelee sisäisiä pelkoja ja pahuutta – ja niiden riippuvuutta toisistaan.
Kun kaksi briljanttia aivoa lyövät hynttyyt yhteen luodakseen musiikkia yhdessä, syntyy heidän välilleen kolmas mieli, jota voi hyvinkin kiittää tästä kuuden todella erilaisen teknoteoksen aikaansaamisesta samaan pakettiin.
Empath on kasannut järkälemäisen soundtrackin rakastamalleen cyberpunk-romaanille Vurt, jonka kirjoitti 1993 Jeff Noon. 15 biisin teos leikittelee eri elektronisen musiikin genreillä ja etenee kirjan kappaleiden otsikoiden mukaan. Jeff Noon: "Tämä levy tavoittaa debyytti-romaanini tunnelman, vieden kuuntelijan matkalle läpi teoksen narratiivin, kappale kappaleelta, vaihdellen rauhallisen ambientin ja hektisempien rytmien välillä."
Verrazzano julkaisee uutta musiikkia, Jäniksen Vuosi - Systeemi coveroi Taiskan originaalia vuodelta 1981. Dystooppisten sanoitusten vaikuttavuus hämmentää nykyajassa.
Englantilainen okkultisti ja kirjailija Kenneth Grant (1924–2011) tunnetaan parhaiten alun perin Aleister Crowleyn Ordo Templi Orientiksesta erkaantuneen nk. Tyfonisen O.T.O.:n perustajana. Poiketen Crowleyn fallosentrisestä magiasta, Grantin luotsaama ”tyfoninen traditio” nosti jalustalle feminiinisen luomisvoiman ja ammensi theleman ohella opetuksiaan mm. tantrasta, Advaita Vedānta -filosofiasta ja taiteilija-okkultisti Austin Osman Sparen teorioista. Vaikkakin Grantin merkittävin perintö länsimaiselle esoterialle on eittämättä hänen massiivinen yhdeksänosainen kirjasarjansa ”Tyfoniset trilogiat”, hän jätti painavan jäljen myös britannialaiseen okkulttiseen fiktioon ja weird-kirjallisuuteen. Valoa vasten on kirjailijalta ensimmäinen suomeksi käännetty teos.
Tämähän kuulostaa hyvältä. En muistaakseni niin kauheasti ole innostunut aiemmista kuulemistani soolobiiseistä. Nyt tuli kuunneltua uudelleen muutama aiemmin ilmestynyt juttu. Eivät ne kylläkään ole tämän vertaisia. Kuulostavat tämän rinnalla aika keskitien tavaralta. Tämä biisi sitten kuulostaa vanhalta kunnon punkpopilta (paino kuitenkin jälkimmäisellä sanalla).
