Oli aamulla ekat Persoonallisuushäiriö-treenit sitten Porin keikan tammikuussa. Ja näkin ilman rumpalia, kun sattuu olee päivällä töissä ja Jiri eli basisti menee iltaan.
Tunnelmakin paikassa oli sellanen, et oisin kyllä halunnu nähdä loputkin bändit, mut eräällä seurueesta oli kiire Turkuun, ni olihan se sit mukaan mentävä.
Sain perkula vielä neulottua farkun lahkeet kipsin päälle, ettei tarvitse verkkareissa lähteä. Nyt ei kyllä sitten suihkuun enää mennä eikä näitä riisuta ennen sunnuntaiaamua!
Voi olla, että kolmen viikon päästä oleva keikka jää väliin. Kyydillä vois ehkä Tampereelle yrittääkin, mutta en kyllä onnibussiin rupea kapuamaan, ku en vielä osaa noilla kepeillä ees kävellä.
Goavääpelin Via Dolorosa tai vaarallinen kappeli ("Chapel Perilous") on upea elämänkerrallinen kirja joka kertoo uupumuksesta mutta ennen kaikkea elämän liekin uudelleen löytämisestä.