Oli aamulla ekat Persoonallisuushäiriö-treenit sitten Porin keikan tammikuussa. Ja näkin ilman rumpalia, kun sattuu olee päivällä töissä ja Jiri eli basisti menee iltaan.
Tunnelmakin paikassa oli sellanen, et oisin kyllä halunnu nähdä loputkin bändit, mut eräällä seurueesta oli kiire Turkuun, ni olihan se sit mukaan mentävä.
Sain perkula vielä neulottua farkun lahkeet kipsin päälle, ettei tarvitse verkkareissa lähteä. Nyt ei kyllä sitten suihkuun enää mennä eikä näitä riisuta ennen sunnuntaiaamua!
Voi olla, että kolmen viikon päästä oleva keikka jää väliin. Kyydillä vois ehkä Tampereelle yrittääkin, mutta en kyllä onnibussiin rupea kapuamaan, ku en vielä osaa noilla kepeillä ees kävellä.
Alunperin 1894 ilmestynyt kirja on nyt viimein käänntetty suomeksi. Tarmokkaana naisasialiikkeen edelläkävijänä ja länsimaisen esoterian uranuurtajana tunnetuksi tullut näyttelijä-ohjaaja Florence Farr (1860–1917) käsittelee romanssitarinan kaapuun kätketyssä kertomuksessaan niin todellisuuden luonnetta, taidetta, naistenoikeuksia kuin modernin yhteiskunnan ongelmia. Muun muassa Oscar Wilden, A. E. Waiten, George Bernard Shawin ja W. B. Yeatsin lähipiiriin kuulunut Farr teki näyttämötaiteen ja musiikin ohella pitkän uran myös Englannin merkittävimmän esoteerisen järjestön Kultaisen aamunkoiton hermeettisen sääntökunnan johtoportaassa.
