Onko tässä Kuisman Rikos ja rangaistus? Itselleni kirjan suureksi teemaksi löytyi armo. Hieno valinta kirjailijalta synkkien aiheiden sisällä. Tässä teoksessa yhdistyi sekä katharsis että toivo tulevaisuudesta.
Otso Lensun esikoisromaani Ruskan värit kuvaa ihmismuistin monimutkaisuutta ja vakavasta onnettomuudesta toipumista. Teos herättää ajatuksia ihmissuhteiden merkityksestä ja siitä, kuinka hyvin tunnemme läheisemme.
Eetu Julinin esikoisromaani '347' pureutuu suomalaiseen asevelvollisuuteen ja kuvaa nuorten asepalveluksen arkea. Täynnä tunteita ja nuoruuden hulluutta.
Vuosi on 1859, ja Priita-Kaisa Seipäjärvi lähtee pitkälle matkalle Sodankylästä Norjaan kahden pienen poikansa kanssa. Pykeijan rannalla rakkauden kaipuuseen pystyy vastaamaan vain Askan Mikko, joka kuuluu toiselle.
Tämän kirjan ohessa kuuntelin ja katselin vanhoja Tigersin, Cavanin jne. keikkoja, koska ajattelin, että olisiko aika kullannut muistot. Ei ollut, etenkin nuo kaksi olivat sellaista sontaa, etten muistanutkaan niitä niin kamaliksi. Mutta näköjään silloin täällä läpi meni (muualla oikein ei). Mutta tämä tuli varmaan jo selväksi. Selailin myös joulun aikaan mutsin luona vanhoja Suosikkeja (Soundit muistan jo ulkoa!) ja se oli kyllä sitten jo kivempaa nostalgiaa. Pitää varmaan ottaa lehdet joskus lähempään tarkasteluun, vaikka jutut aika tyhjänpäiväisiä muistaakseni olivatkin.
