Olen seurannut Underworldia aikalailla vuodesta 1994 dubnobasswithmyheadman-albumista saakka, tosin en kovin aktiivisesti viime vuosina. Olen nähnyt pari kertaa heidän kiivaan livensä ja pidän kovasti bändin estetiikasta. En silti kovasti osannut odottaa uutta albumia, mutta hyvä että keskityin kuuntelemaan sen ajatuksella koska Strawberry Hotel lunastaa väkevästi.
Herra jumala. Täytyy sanoa, että biisi on sellainen, että luulisi Andy Mccoyn olevan kateellinen. Plastic Tears tai lähinnä Miqu on kaikkia luonnonlakeja uhmaten jaksanut vetää Hanoi-Dogs D'amour-linjaa vuosikymmenet, ja vaikka on välillä itselläkin eräästä pikkuasiasta mennyt sukset ristiin joskus hamalla 90-luvulla, niin asiat sovittiin jossain Puntalan juomisillassa ajat sitten ja kyllä se niin on, että kyllä niitten toi nimi kannatti pitää. Syy on mielestäni selvä, tappiot voitoksi.
Hopkinsin edellinen levy Music for Psychedelic Therapy oli lempeätä itsetutkiskelu- ja hyväksyntä-ambientia, uusin albumi Ritual menee nyt tummempiin vesiin ritualistiseen maagiseen todellisuuteen.
Saksalainen Jonas Orbiting julkaisi uuden eepeensä Future Objectives omalla vinyylilevymerkillään Immersive Patterns. Ep on taidokas setti monipuolista technoa.
Tampere-talon kevät houkuttelee musiikin ystäviä Verdin teoksella ja legendaarisilla rockartisteilla. Kansainvälinen ja kotimainen musiikkielämys tarjoaa kaikea oopperasta rockiin.
