Kyllä se nyt niin vaan on, että suurin piirtein jokainen minun ikäluokastani ja nuoremmista ja vanhemmistakin on Suosikkia lukenut. Joskus löysin roskiksesta 60-luvun lopun ja 70-luvun alun hyväkuntoisia Suosikkeja ja nyt vähän harmittaa, että tuli ne vietyä antikvaarioon. Taisin olla siinä 10 v. ja vaikka Suosikki tuli kotiin, niin sitä osittain inhosi, eikä noin vanhoille numeroille ollut sitäkään vertaa käyttöä. Väärin, etenkin tämän kirjan perusteella ne vanhat numerot vasta loistavia (sanan voi käsittää miten haluaa) olivatkin keksittyine juttuineen ja mitä siellä nyt sitten olikaan. Ja vielä vanhemmatkin numerot ovat hauskoja juttuja pitäneet sisällään; Elvis Suomessa keskellä katua ja Beatlesit naimisiin suomalaisten naisten kanssa jne.
Itse halusin Suosikin kotiin tuon punkin tulon myötä, ei sitä lapsena tajunnut, kuinka pintapuolisia ja valheellisiakin jutut olivat. Vanhojen ja uusien Soundien löytämisen aikoihin alkoi kiinnostus Suosikin höpönpöpö-juttuihin loppua ja vaikka hetken ne tulivat kotiin kummatkin (mistäs mutsi löysi rahaa?), pian Suosikki sai loppua. Sitten Soundikin alkoi jauhamaan…tyhjää ja piti vaihtaa Rumbaan. Sekin oli pian samaa osastoa ja jäljelle jäivät pienlehdet.
Mutta joo, Suosikkihan oli tietysti asia erikseen. Jotenkin kaikesta melkein vihasta, miten siihen suhtautui (tai lähinnä juttujen ylikehumisesta ja itse aiheistakin), huolimatta, tulee jotenkin nostalginen olo tätä lukiessa. Olihan lehdessä jotain ihan oikeasti hyvääkin; Nyrok City on ihan parasta sarjakuvaa tässä maassa. Julisteita itselläkin on vieläkin seinällä; Pelle Oy syksyltä 1980 on seurannut mukana joka kämpässä, missä olen asunut. Myös Dead Kennedys, Pistols (se on vähän vanhempi ja siltä näyttääkin) ja parit Hanoit ainakin ovat olleet mukana 80-luvun alkupuolelta asti, kuten vähän pienempi aukeaman kokoinen Pelle Miljoona & 1980-minijuliste. Tarrojakin jopa Clashista jossain pitäisi olla. Ja ainakin pari taskupokkaria jossain mutsin luona; Pelle ja Hanoi.
80-luvun jälkeen en Suosikkia muistaakseni edes avannut, mutta olihan se osa monen nuoruutta ihan erottamattomasti. Kirja on onneksi aika lyhyt, eli sellainen kuin Suosikissa oli asiaa muutamassa vuosikerrassa yhteensä. Kuka sitä nyt enempää kaipaisikaan, tämä meni parissa päivässä ja vielä kurssiajalla, eli suhteutettuna lehteen: se oli koulussa välitunnissa luettu/selattu.
-V. Vahtera
