Hauska pieni kirja. Moni tietää, että diggaan noiden loistavien punk- ja popbiisien lisäksi myös todella hirveistä biiseistä. Niitä löytyy suomalaisista käännösbiiseistä pohjattomat määrät. Niistä tämä kirja siis kertoo ja kirjoitushetkellä kirjan niminen Paten & con esittämä kappale oli Spotifyn soitetuin suomennettu biisi. Tässä olisi paljon vinkkejä tuonne kamaluuksien kuuntelulistalle (onhan siellä toki hyviäkin!), mutta hankaluutena on, että luin tätä lähinnä duunitauoilla, enkä enää juurikaan kotona muistanut biisejä, paitsi ne, jotka jo tiesin.
Robert Crumbin ensimmäinen sarjakuvakirja 23 vuoteen!
Kulttimaineeseen noussut underground-sarjakuvataiteilija Robert Crumb sukeltaa uudessa sarjakuvakirjassaan internetin ja sanomalehtien syövereihin ja nostaa esiin kysymyksiä. Miksi emme tiedä totuutta valtiolla virkamiesuran tehneiden taustavaikuttajista? Onko Crumb todella niin vainoharhainen, kuin monet väittävät? Vai haluavatko he vain sinun ajattelevan niin?
Suuri rauhan romaani Suomen tunnetuimmasta aseistakieltäytyjästä.
1920-luvun eloisa ja värikkäitä aatteita tulviva Helsinki vie nuoren ja vallattoman Arndt Pekurisen mukanaan. Pekurinen löytää elämäntehtävänsä rauhanaatteen parista. Pian häntä havittelevat niin rauhanliikkeen kuin Etsivän keskuspoliisinkin miehet.Lopulta Pekurisen on tehtävä valinta periaatteiden ja oman elämänsä välillä.
Historian suunnan muuttajat – orjuuden vastustajista vallankumouksellisiin – huomataan yleensä vasta jälkeenpäin. Heidän polttoaineenaan toimii usein moraalinen kunnianhimo, halu suunnata tarmonsa oikeasti tärkeisiin asioihin. Mitä heiltä voi oppia? Bestseller-kirjailijan vetävästi kirjoitettu ja innostava teos herättelee siirtymään sanoista tekoihin: miten suunnata arvojen mukaiselle työuralle, valjastaa kykynsä parhaaseen käyttöön ja keskittyä tärkeimpiin ongelmiin.
Tapio Kotkavuori oli tiedonjanoinen nuorukainen, joka etsi paikkaansa maailmassa. Etsintä johti hänet epätavalliselle matkalle: mustaa magiaa harjoittavan Setin temppelin jäseneksi. Kotkavuori kohosi temppelin hierarkiassa ja avioitui sen perustajan tyttären kanssa. Kahden ystävänsä kanssa hän uppoutui niin magiaan, pohjoismaiseen mytologiaan, kansanperinteeseen kuin joogaankin. Lopulta temppelin sisäiset jännitteet ja kolmikon omat kasvukriisit pakottivat ystävykset arvioimaan uudelleen sekä henkisen yhteisön merkitystä että omaa identiteettiään. Onko omaan minuuteen keskittyminen sittenkään vastaus elämän suuriin kysymyksiin?
Tämän kirjan ohessa kuuntelin ja katselin vanhoja Tigersin, Cavanin jne. keikkoja, koska ajattelin, että olisiko aika kullannut muistot. Ei ollut, etenkin nuo kaksi olivat sellaista sontaa, etten muistanutkaan niitä niin kamaliksi. Mutta näköjään silloin täällä läpi meni (muualla oikein ei). Mutta tämä tuli varmaan jo selväksi. Selailin myös joulun aikaan mutsin luona vanhoja Suosikkeja (Soundit muistan jo ulkoa!) ja se oli kyllä sitten jo kivempaa nostalgiaa. Pitää varmaan ottaa lehdet joskus lähempään tarkasteluun, vaikka jutut aika tyhjänpäiväisiä muistaakseni olivatkin.
Goavääpelin Via Dolorosa tai vaarallinen kappeli ("Chapel Perilous") on upea elämänkerrallinen kirja joka kertoo uupumuksesta mutta ennen kaikkea elämän liekin uudelleen löytämisestä.
Siis olihan CN Suomessa suosittu yhtye, jopa ennen kuin Jimi Sumen täältä Suomesta siihen liittyi. Jotenkin vain tuntuu, että yhtye olisi aikansa vanki, eikä sillä tavalla olisi jäänyt ihmisten mieliin kuin jotkut Duran Duranit ja Human Leaguet, jotka voidaan suurin piirtein samaan musiikilliseen lokeroon laskea. Itse olin kiinnostunut kakarana siksi, että yhtyeessä oli X-ray Spex- ja myöhemmin Eater-jäseniä. Ei se musiikki kyllä sitten ollut lähelläkään kumpaakaan.
