On varmaan kolmas Ozzy-kirja, joka tuli luettua. Black Sabbathista ainakin yksi ja Iommin ja viimeksi Geezerin muistelmatkin. Wardista sellaista ei taida olla tehtykään. Tämän lukemiseen oli parikin syytä. Etenkin se, että Ozzy ja Black Sabbath tekivät viimeiset keikkansa (tai ainakin ensin mainittu) heinäkuun 2025 alussa ja tässä Ozzy kirjoittaa vielä keikan jälkeisestä ajastakin, eli aika loppuun asti tässä mennään, koska hän kuoli 22.7.2025. Lisäksi kiinnitti huomiota, että tämän on suomentanut Jarkko Jokelainen. Ei se itse asiaa tietysti muuta, mutta on kiva ”sivujuoni”.
Ozzy puhuu paljon viimeisten vuosiensa sairasteluista ja harmittelee sitä kun No More Tours 2 jouduttiin keskeyttämään ja siirtämään monta kertaa ja lopulta keskeyttämään kokonaan edellä mainituista syistä. Tuli sitten koronakin, mutta ei se tainnut enää asiaan kauheasti vaikuttaa. Välillä muistellaan tietysti lapsuutta ja nuoruutta sekä Black Sabbathia ja soolouraa, mutta ne asiat taitaa olla käsitelty jo ennenkin. Sillä ei sinänsä ole väliä, koska ei tuo viime kirja ihan eilen ilmestynyt. Eikä myöskään kirjan kaikilla 350 sivulla voi sairasteluista puhua.
Ozzy odotti kovasti tuota 5.7. pidettyä Back To The Beginning -keikkaa ja sen onnistuttua ollaan taas positiivisella päällä tulevaisuuden suhteen. Mielentilat vaihtuvat kirjassa useasti, syyn varmaan huomaat lukiessasi. Ozzyssa ja Black Sabbathissa oli jotain kiehtovaa, mitä en oikeastaan missään muussa heavybändissä ole huomannut, joitain muita vanhoja jääriä lukuunottamatta, eivätkä nekään niin paljon herätä mielenkiintoa. Myös siksi oli syytä tarttua tähänkin ja huomata (taas), että tämä ”Pimeyden Prinssi” olikin, näin häntä tuntemattomalle ainakin, varsin inhimillinen, kiltti ja sympaattinen ihminen. Kiitos!
-V. Vahtera
