On varmaan kolmas Ozzy-kirja, joka tuli luettua. Black Sabbathista ainakin yksi ja Iommin ja viimeksi Geezerin muistelmatkin. Wardista sellaista ei taida olla tehtykään. Tämän lukemiseen oli parikin syytä. Etenkin se, että Ozzy ja Black Sabbath tekivät viimeiset keikkansa (tai ainakin ensin mainittu) heinäkuun 2025 alussa ja tässä Ozzy kirjoittaa vielä keikan jälkeisestä ajastakin, eli aika loppuun asti tässä mennään, koska hän kuoli 22.7.2025. Lisäksi kiinnitti huomiota, että tämän on suomentanut Jarkko Jokelainen. Ei se itse asiaa tietysti muuta, mutta on kiva "sivujuoni".
Eppu Normaalista en ole erityisemmin koskaan välittänyt, joitakin pieniä poikkeuksia lukuunottamatta. Ne poikkeukset olivat biisit, joissa oli Mikko Saarelan tekstit/sävelet. Hänen poistuttuaan bändistä, eivät hänen tekstinsäkään juuri auttaneet. Saarela siis jatkoi vielä tekstittäjänä ja säveltäjänäkin parilla seuraavalla levyllä. Mutta viimeistään Cocktail Barin aikaan viimeinenkin usko bändiin oli mennyt.
Joo tuota, olen lukenut ainakin yhden Black Sabbath -kirjan, pari Ozzy-kirjaa ja Iommin muistelmat. Mietin, kannattaako tätä nyt sitten lukea. Ei onneksi ollut muutakaan sopivasti luettavilla, niin mikäpäs siinä. Onneksi siksi, että tämähän oli ihan pirun hauska. Arvostelut eivät ole olleet kovin kehuvia, ennemminkin vähän siihen suuntaan, että kyllähän tuon nyt lukaisee. No, onhan se niinkin, eikä tässä nyt edes minulle niin kauheasti mitään uutta ja kiinnostavaa ollut, mutta ei sitä aina tarvitsekaan.
Mirkka Rekola II -elämäkerta avaa runoilijan rikkaan sisäisen maailman ja hänen vaikuttavat tuotantonsa. Rekola koki, ettei hänen tuotantoaan täysin ymmärretty, vaikka saikin paljon positiivista huomiota.
Matthew Perryn omaelämäkerta on vaikuttava romaani, varsinkin kun nyt postuumisti sen luin. Kirjan anti saa uudenlaisen merkityksen kun tietää että Perry kuoli hiljattain. Hänen addiktio-sairautensa on yleisesti tiedossa ollut asia jo kauan, joten kirja keskittyy hyvin paljon siihen aihepiiriin.
Perjantaina 27.2. Gladenfold julkaisi uuden pitkäsoittonsa nimeltä Soulbound. Levyltä julkaistut maistiaiset ovat uponneet siinä määrin hyvin, että suunnaksi piti ottaa Apollo ja levynjulkkarikeikka. Keikan lämppärinä toimi Artkills, jonka olin nähnyt kerran aikaisemmin livenä Helsingissä Kilpi-orkesteria lämmittelemässä syksyllä 2024. Se oli silloin hyvin positiivinen yllätys, joten odotettavissa oli hieno keikkailta pikkurahalla. Hauska yhteensattuma oli sekin, että myös Gladenfoldin olin nähnyt edellisen kerran juuri Kilven lämppärinä.
