Joo tuota, olen lukenut ainakin yhden Black Sabbath -kirjan, pari Ozzy-kirjaa ja Iommin muistelmat. Mietin, kannattaako tätä nyt sitten lukea. Ei onneksi ollut muutakaan sopivasti luettavilla, niin mikäpäs siinä. Onneksi siksi, että tämähän oli ihan pirun hauska. Arvostelut eivät ole olleet kovin kehuvia, ennemminkin vähän siihen suuntaan, että kyllähän tuon nyt lukaisee. No, onhan se niinkin, eikä tässä nyt edes minulle niin kauheasti mitään uutta ja kiinnostavaa ollut, mutta ei sitä aina tarvitsekaan.
Mirkka Rekola II -elämäkerta avaa runoilijan rikkaan sisäisen maailman ja hänen vaikuttavat tuotantonsa. Rekola koki, ettei hänen tuotantoaan täysin ymmärretty, vaikka saikin paljon positiivista huomiota.
Matthew Perryn omaelämäkerta on vaikuttava romaani, varsinkin kun nyt postuumisti sen luin. Kirjan anti saa uudenlaisen merkityksen kun tietää että Perry kuoli hiljattain. Hänen addiktio-sairautensa on yleisesti tiedossa ollut asia jo kauan, joten kirja keskittyy hyvin paljon siihen aihepiiriin.
Lauri Hokkasen kriittinen elämäkerta Seppo Toiviaisen värikkäästä elämästä ja taistolaisliikkeestä valottaa yhtä aikakauden kuohuttavimmista hahmoista.
Reginaldin tuotantoa on arvioitu tällä palstalla useammankin kerran ja jälleen kerran iloitsen tämän monipuolisen tuottajan uudesta materiaalista. 002 on Berliinissä asuvan suomalaisen artistin oman lafkan toinen julkaisu, kyseessä on EP missä yhden originaalin kyljessä kolme remixiä.
Tervetuloa hämärän rajamaille. Janne Särkelän ambient/neoklassinen/drone-projekti Sarana tekee minimalismia vakaalla näkemyksellä, kyseessä on artistin seitsemäs julkaisu.