Kadotetut kuulostaa omissa korvissa oikeastaan paremmalta kuin koskaan aiemmin. Ihan ekasta sinkusta asti sitä on tullut seurattua ja kuuluu varmaan niihin bändeihin, joita on tullut eniten nähtyä. Yhtyehän oli joka rauhantilaisuudessa ja punkkeikoillakin paljon, vaikka tyyli muuttui jo ennen ensisingleä (1981) sävellyksellisesti ja soitannollisesti vähän muuhun suuntaan. Yhtyeen 80-luvulla ilmestyneet kolme LP:tä olivatkin hyviä (tai ainakin kaksi niistä), mutta ehkä monelle vähän liian vaikeita.
Nykyisessä kokoonpanossa on ekalta sinkulta peräti 4 soittajaa. Ahti Pelttari ja Ari Fagerström ovat olleet mukana aina. Rytmiryhmä rumpali Juha Partanen ja basisti Markku Olkkonen lähtivät ensisinkun jälkeen, mutta ovat sittemmin palanneet. Uusimpana on toinen kitaristi Pete Ehrström, joka on soittanut Nolla Nolla Nollassa. Edellinen LP, vuoden 2018 paluulevy Aika on pysähtynyt sisälsi jo hyvää 77-punkkia yhtyeen alkuajoilta, joka silloin jäi dokumentoimatta. Tällä kuuden biisin mini-LP:llä on vanhoja biisejä uusien seassa. Onnentalo on tuttu yhtyeen 80-luvun viimeiseltä LP:ltä Zapa!, eikä se ole paljoa muuttunut. Muut biisit ovat tyyliltään enemmän tuota vanhaa punkkia ja sanoma on aina ollut tärkeä. Nykyään vain ollaan enemmän lähempänä tutumpia juttuja, ennen tekstit olivat maailmaa syleileviä ja eivät kaikki oikein tuntuneet koskettavan itseä. Levyhän on oikein energisen kuuloinen.
Tulee kyllä lapsuus mieleen. Ihan sama, mikä näistä on uusi tai vanha biisi (Kuollut leijonani on kylläkin keikoilla esitelty uudeksi), kaikki kuulostavat samalta tyyliltä. PAITSI, Zapa-levystä en oikein saanut otetta silloinkaan, eikä mielestäni Onnentalo sovi tälle levylle lainkaan. Ilman sitä tämä olisi sitä paitsi ehkä voitu julkaista 7-tuumaisena EP:nä, eikä hinta olisi ollut tuollainen liian iso (yli 20 euroa). Toisaalta, eihän näitä ole tehtykään kuin 150, että eiköhän sellainen määrä mene. Kyseessä on kuitenkin todella hyvä levy ja vaikka siis pidin niistä Kadotettujen 80-luvun kahdesta ekasta LP:stäkin ja ainoasta sinkustaan, mieluummin otan kuunteluun punk-Kadotetut. Etenkin A-puoli on helvetin hyvä ja B-puolella levyn nimibiisi. Eipä sitten jääkään kuin tuo Onnentalo ja Just sä, joka ei ole huono, mutta tässä seurassa jää jälkeen!
-V. Vahtera
