Mä oon Eero Itkonen ja olen outlaw/dark country-muusikko Pirkanmaalta. Tein tuossa taannoin ensisinkkuni Old Man, mistä tulikin yllättävä menestys, varsinkin alan piireissä. Muita yhtyeitäni on Kylätien miehet, joka on keskittynyt enemmän bluegrass-countryyn ja Bad Rabbit, joka puolestaan hoitaa rokimpaa countrya. Voitin viikon kovin biisi-kilpailun ja palkinnoksi saan kirjoittaa tämän julkaisun.
Elämäni levyksi valitsin Guy Clark:n Old no.1. Levyllä käsitellään koko tunneskaala läpi ilosta vihaan todella tyylikkäällä lyrikoinnilla, joka lähentelee jo runoutta. Olen aina miettinyt, miten joku noin yksinkertainen voi olla niin helvetin vaikeaa ja miten joku noin rosoinen voi olla noin kaunista?
Guy Clark on ns. ”normaali mies” laulamassa täysin normaaleista arjen asioista. Aivan kuin se naapurin Matti, kehen törmäät baarissa ja otatte kaljat keskenänne ja vaihdatte päivän kuulumiset. Vaikka Clarkin kitara ja laulu on nostettu soundipuolessa tikunnokkaan, niin studiomuusikot ovat ällistyttävät! Mm. Rummuissa Larrie Londin, taustalauluissa Steve Earle, Sammi Smith ja Emmylou Harris. Mikä tällaisella ryhmällä voi mennä vikaan? No ei mikään!
Pitää olla psykopaattisia taipumuksia, jos kappale Desperados waiting for a train ei herätä jonkinlaisia kylmiä väristyksiä. Tämä levy on täydellisimmillään silloin, kun istut ystävän kanssa hiipuvalla nuotiolla viskilasin kera ja kipinät nousevat kohti pimeää taivasta tai sitten pienessä kaljakuppilassa, jossa trubaduuri soittaa nurkassa ja ihmiset nauttivat hyvässä hengessä olutta. Täydellistä!
Tämä on elämäni levy.
– Eero Itkonen
