Stadilainen (vaikkakin ainakin laulusolisti oli hevonkuusesta Suolahdelta) Cartoon Rockers perustettiin alkuvuodesta 1984 ja sen perustajina toimivat basisti Mickey ja kitaristi Marc La Ray.
Herrojen oikeista nimistä ei ole tietoa, eivät olleet ainakaan aiemmin missään levyttäneessä bändissä olleet. Muiden kylläkin on; toiseen kitaraan tuli Kelloggs Bollocks (Markku Manner), joka oli levytellyt Widowsissa, Bust Outsissa ja tehnyt yhden soolosinglenkin ja ”tuottanut” Laman ekan singlen.
laulajaksi tuli Teyo (Teijo Hintikka), jonka historiaan kuului 2 pikkulevyä tehnyt Mopot ja rumpuihin Andy (Antti Reini), joka oli rummutellut Silmien ainoaksi jääneellä loistavalla singlellä Haudattu/Toinen maailma (kolmas biisi Valot löytyy kokoelmalta Jeanne D’Arc – Johanna palaa).
Tyyliksi muodostui esim. Teyon historian tietäen ei niin yllättävästi Boys/Ramones/Johnny Thunders-tyylinen melodinen punkin sävytteinen pop.
Ensimmäinen keikka oli Road Ratsien lämmittelijänä toukokuussa -84 ja siitä eteenpäin asiat alkoivat sujua nopeasti.
Ei myöskään niin yllättäen Pokon Epe Helenius piti heidän demostaan ja levytyssopimus oli selviö. Syksyllä äänitettiin lokakuussa ilmestynyt single, jonka tuotti Pantse Syrjä.
A-puoli Prostitute on Mickeyn säv.&san. ja Kelloggsin sovitus ja B kokonaan hänen biisinsä. Kummatkin biisit ovat kovasti tarttuvia rock’n’roll-biisejä, jollaista tyyliä tässä maassa ei tuohon aikaan tainnut paljoa kuulla.
Ehkä lähimpänä oli Smack, mutta sekin soitti paljon raskaammalla otteella ja vähän eri lähtökohdista. Cartoon Rockers kuulostaa noilta aiemmin mainituilta yhtyeiltä, mutta ei kuitenkaan keltään häiritsevästi, vähiten ehkä Ramonesilta. Sinkusta tehtiin myös kuulemma siihen aikaan Suomen kallein video ja se löytyy Pokon Mopolla tähtiin-dvd:ltä sekä youtubesta, muistelisin sen kerran TV:ssäkin nähneeni.
Yhtyeellä oli sponsorina ainakin Ray-Ban, joka tuossa seinälläni roikkuvassa keikkujulisteessakin ”koreilee” ja olihan ne tyyppien naamalla mielestäni aina. Asiat olivat periaatteessa hyvin, kun vielä saatiin sovittua EMIn kanssakin sopimus ja puhe oli Amerikan kiertueesta.
Kuitenkin asiat alkoivat mennä pieleen, Kesällä -85 Ruisrockissa yhtyeen rumpali oli vaihtunut Petri Peppermintiksi (luultavasti sukunimi ei ole oikea!) ja vaikka Kelloggs heidän vanissaan kovasti uhosi (muut eivät juuri suunvuoroa saaneet) Amerikan kiertueesta ja LP:stä ja muusta, tällaisia ei koskaan tapahtunut, EMI-diilikin meni pieleen.
Harmi vain, keikka oli tuolla hyvä ja tulevat uuden singlen biisit Love and win, Brooke Shields ja Great big tits (jommankumman jälkimmäisistä piti olla B-puoli) peräti loistavia ja äänitin tuon keikan, ne kuulostivat vielä paremmilta kuin eka single, vaikkei kassusta niin kauhean hyvin selvää saa. Mutta single ei koskaan ilmestynyt (jos ne äänitettiin, niin voitaisiin hyvin vieläkin julkaista).
Nämä vastoinkäymiset olivat lopun alkua ja taas lähti rumpali. Usein näki kuitenkin vielä esim. Rumbassa ilmoituksia, että CR etsii rumpalia ja ainakin myöhemmin mm. Luumäistä ja Pojista tuttu Kaide kävi yrittämässä. Mutta homma ei enää lähtenyt käyntiin ja yhtye hajosi lopullisesti joskus -85 lopussa.
Parhaiten CR:n muistoa jatkoi Teyon ja Marcin perustama Usher Boys, johon saatiin mukaan myös entinen Mopot-mies Timo Korhonen, yhtyeessä vilahti myös eräs Jussi 69. Ensin ehti kuitenkin levylle Andy, siis Reini.
Voice Of Mengele teki 1987 promosinglen Dancin’ like an alien ja myöhemmin 2007 julkaistiin pitkäsoitollinen silloin äänitettyä tavaraa. Jossain väitetään, että levyillä rumpuja soittaa Frej Stenfors, mutta jossain taas, että Reini nimellä Andy Coxx. Mutta palataan häneen ja hänen muihin tekemisiinsä vähän myöhemmin.
Kelloggs oli soitellut tässä välissä ainakin Maukka Perusjätkän bändissä, muistaakseni peräti bassoa. Kelloggs ehti ennen Teyoa levylle ja osittain samalla kokoonpanollakin.
Syksyllä 1991 ilmestyi Hangman Juryn ainoa single Doin’ time ja sillä on kitarassa Marc ja rummuissa Jussi 69 (hän ei tosin soita Usher Boysin levyillä). Single on aika tylsää enkä oikein ihmettele, ettei jatkoa tullut.
Kelloggsin jalka löytyi Helsingin kolera-altaasta -93 ja kuolinsyytä ei ole saatu selville, vaikka epäilyksiä on ollut. Myöhemmin taisi löytyä muukin ruumis.
Usher Boys siis jatkoi Cartoon Rockersin melodista linjaa. Yhtye teki 2 singleä ja mini-CD:n ja oli parilla kokoelmalla. UB toimi vuosina -91- -95, mutta on keikkaillut silloin tällöin myöhemminkin ja ollaan kerran oltu samalla keikallakin.
Jatkumosta voidaan puhua siksikin, että luultavasti Usher Boys soitti muitakin CR:n biisejä kuin Ice blue eyes-sinkun B-puolelta löytyvä Lipstick traces. Se minulla nimittäin on tuolla Ruisrockista äänitetyllä CR-kasetillakin. Tuo mainittu kolmikko Marc, Timo ja Teyo pysyivät bändissä alusta loppuun, rumpalit vaihtelivat muutamaan otteeseen.
Timo jatkoi ainakin Rehtoreihin, Marcin touhuista en tiedä. Teyolla oli useitakin bändejä, mutta levyjä ei ole ilmestynyt. Viimeksi luin pari vuotta sitten juttua (ja kuuntelinkin netistä) Pakotie-yhtyeestä, joka soittaa punkkia suomeksi, mukana on myös vanhat tutut Teyo ja Timo sekä Wanna-Beesin Lankinen. Teyo touhuaa myös Punk-museossa.
Reini tunnetaan tietenkin näyttelijänä ja myös kirjailijana, mutta ei musiikkikaan ole jäänyt. Hän oli mukana JS & The Strummers-yhtyeessä joka on mukana live-kokoelma-CD:llä Revolution Rock. Yhtyeen nimestä voidaan jo vähän tyyliä päätellä.
Toilet Doors-yhtye teki yhden CD-singlen jo 1994. Lisäksi 2016 ilmestyi Antti Reini & Maapallon Mattolaiturit-yhtyeen CD ja LP Kärpänen, jossa hän on tehnyt kaikki biisit, laulaa, soittaa kitaraa, toimii tuottajana ja onpa ottanut levyn kuvatkin.
discografia:
- Prostitute/Boys from the Bronx (POKO PIS 143) 1984
kokoelmilla:
- Prostitute CD:llä SUOMI-ROCK 1984 (POKO CDROCK84) 1994
- Prostitute DVD:llä MOPOLLA TÄHTIIN (POKO POKODVD9, 0946 337748 9 6) 2005
